Voihan plääh, me ei enää noudeta. Ainakaan metallia. 

Eilen oli viimeinen kerta Tamskin VOI-kurssia ja tehtiin kaikki liikkeet läpi. Paikallamakuu eka ja ihan normisti, joten se viime kertainen häröily johtui ihan vaan Pimun suuresta borderterrieri-vihasta. Tosin eilen ei ollut agilitaajia paikalla. Sitten seuraamista, jossa hidas ja juoksu taas tosi hyvät, normiseuruussa pientä haahuilua. Luoksetulossa eka yritys valahti tooosi pahasti, varsinkin maahanmeno. Toisella yrityksellä alkoi paha ennakoida, joten otettiin sitten yksi läpijuoksu väliin. Sen jälkeen taas kisamaisesti ja teki oikein hyvin.

Sitten ruutuhinkkausta. Ensin näyttämällä pitkältä matkalta, ja meni muuten hyvin, mutta vasemmalta sivusta sisään. Toisella yrityksellä sama juttu, joten tehtiin väliin pari kutsuruutua ja sitten uusi yritys. Ja taas meni sivusta sisään! Yritin lähettää lähempää ruutua, mutta aina lähti sinne vasemmalle kaartamaan, joten alkoi jo vähän mennä hermot. Tehtiin sitten niin, että lelu oli valmiina ruudussa ja sinne juoksi suoraan. Heti kun lelu otettiin pois, alkoi taas se kaartaminen. Kivakiva, taas uusi ongelma löydetty.

Noudot (hyppy+metalli) menikin sitten seuraavaksi rikki. Tein ensin metallia ja lähti ihan innokkaasti hakemaan, mutta ei halunnut ottaa suuhun. Työnteli sitä kuonolla ja yritti ottaa, mutta ihan pelleilyksi meni. Lopulta sai tuotua sitä jonkin matkaa, mutta ei mulle asti. Tätä ei saatu kuntoon mitenkään, joten koitin sitten hypyn kanssa, jos se vähän innostaisi, mutta sama juttu. Ei vaan pystynyt. Sitten puukapulalla hyppyä ja aluksi kävi ihan samoin, mutta muutaman yrityksen jälkeen saatin tehtyä suht normaali toisto. Yritin vielä pienen tauon jälkeen metallilla uudestaan, mutta ei edelleenkään voinut ottaa sitä suuhun. Pakotettuna kyllä piti sitä ja pystyi tulemaan kapulan kanssa sivulle ja seuraamaan se suussa ym. En tajua mikä tähän nyt tuli. Ehkä tuli vähän painostettua sitä sitten lopussa kun meni niin hermot, joten kaikenlaiset kapulatreenit menee nyt tauolle ja yritetään vaikka viikon päästä uudelleen. Aloin jo miettiä, että onko sillä suussa jotain ongelmia, mutta ei siellä mitään näkynyt.

Mietin jo, että kannattaako tunnariakaan ottaa, mutta pakko oli koittaa. Olin jo tehnyt muutaman oman hakemisen lehtikasasta heti treenien aluksi. Tehtiin ihan kisamaisesti kääntymisineen ja oikealla matkalla. Nyt Pimu tajusi katsella kun liikkuri vei kapuloita, joten sille oli heti selvää mitä tapahtuu. Lähti ekalla käskyllä hakemaan, haisteli kaikki pariin kertaan läpi ja toi oman!! Jippiii!!! Sentään jotain onnistui. Vielä kaukot loppuun muuten kisamaisesti, mutta jäin noin puoleen väliin oikeasta matkasta. Nyt teki kaikki asennot oikein, mutta jostain syystä seisomaan nousuissa tuli oudosti eteenpäin. Yhteensä noin puoli omaa mittaansa oli edennyt. Tehtiin vielä läheltä uudestaan ja sitten pysyi tekniikkakin kasassa.

Aikaisemmin päivällä kävin myös SDP:llä vähän aksailemassa, mutta siellä oli ihan saunatunnelmat. Ulkona satoi, joten sisällä oli tosi kosteeta ja kuumaa. Pimu oli ihan läkähtynyt ja itselläkin hiki virtasi, joten ei sitten treenattu kuin puolisen tuntia. Heti treenien aluksi bongasin Pimulla ällöttävän korvakorun: sillä oli iso punkki korvanlehdessä kiinni. Yöök! Tehtiin aluksi sellaista hyppytreeniä että laitoin kahden putken väliin hypyt, joissa oli rimat eri korkeuksilla, 45-60cm. Sitten vaan mentiin putkeasta putkeen ja hypeltiin ne hypyt siinä välissä. Itse juoksin rinnalla, enkä puhunut mitään. Aluksi teki ihan pätevästi ja pystyi katsomaan rimoja, mutta juuri kun ajattelin että seuraavan toiston jälkeen lopetetaan, se alkoi tiputtaa ensimmäistä putken jälkeistä 60cm hyppyä. Jouduttiin muutamaan kertaan hinkkaamaan ennen kuin sai sovitettua askeleensa kunnolla. Ihan johtui huonosta ponnistuspaikasta tämä ongelma.

Seuraavaksi keppitreeniä, otin ihan vaan muutamia toistoja avo- ja umpikulmaan, koska Pimu oli aika väsähtänyt pitkittyneestä hyppelytreenistä ja hallissa oli niin tuskainen ilma. Loppuun vielä kontakteja tai lähinnä puomia siten, että jättäydyin jälkeen ja Pimun piti mennä itsenäisesti kontaktille. Tehtiin ihan namialustalla, mutta onnasi pari kertaa myös ilman sitä.

Viime aikojen agitreenit on menneetkin ihan liian hyvin, joten palattiin normiin eilen. Ei sitten onnistunut yhtään mikään, tai siis lähinnä rimat lensi koko ajan. Hypyt oli tulevien kisojen takia 65cm ja olipahan vaikeeta. Maksimissaan 3-4 esteen pätkiä päästiin puhtaasti, joten eipä juuri kehumista. Tosin itsekin olin ihan surkea ja radan reunalla ihan kiltisti oleillut Pimun inhokki-borderterrieri ei juuri auttanut asiaa, kun sitä piti kytätä IHAN joka välissä. Huoh.

Alussa piti vastaanottaa koira aika kaukaa ja törkkäistä kakkoshypylle valssilla ja sitten kolmoselle sylivekillä(?) ja nelonen takaa. Saatiin kerran onnistumaan ja noin viisi yritystä rimantiputuksilla. Seuraava kohta oli pituuden jälkeiset hypyt, joilla tehtiin välistäveto ja sen jälkeen heitto vähän kauemmaks hypylle ja toisen hypyn kautta puomin alla olevaan putkeen. Pituudella oli hankalaa, kun Pimu keksi, että sen voi hypätä vinottain, kun käännytään kuitenkin heti sen jälkeen. Välistäveto oli muuten ok, mutta eka rima koko ajan alas. Tämäkin saatiin kerran onnaamaan ja epäonnisia yrityksiä vaikka kuinka monta. Sitten se putki, jonne ei mitenkään voinut mennä kun se puomi oli tyrkyllä. Näissä ei yleensä ole ollut ongelmia, mutta nyt oli sekin hankalaa. Vielä putken jälkeinen takaakierto josta kepeille, jonka jälkeen piti ehtiä persjätölle, joten kepeille piti lähettää samalla liikkumalla. Olipahan tuskaa, edelleenkään Pimu ei osaa keppejä jos mä liikun. Persjättö sentään saatiin onnaamaan hienosti, kunhan vain ehdin paikalle, ja myös sen jälkeinen niisto hypyllä.

Melko surkea suoritus, joten pakko kai tässä on vielä päästä aksaamaan ennen kisoja. Mä niin palkitsen itseni Takkujen huipulla suklaakakulla jos onnistutaan saamaan edes yksi tulos viikonloppuna.

Lauantaina tokoiltiin Miikun kanssa tallilla. Pimu teki ainakin ruutua, tunnaria, kaukoja, luoksetulon ja liikkeestä istumisen. Alkuun demottiin Miikulle miten surkea meidän ruutu on tällä hetkellä. Näyttämällä meni taas hyvin, mutta tyhjään ei pystynyt menemään. Tehtiin vaihteeksi myös lelu ruudussa ja ehkä mietitään sittenkin sitä kosketusalustaa... Kiva vaihtaa tekniikkaa aina parin kuukauden välein.  Tunnari meni myös ihan arpomiseksi, nosteli ihan mitä sattuu vaikka haisteli kyllä moneen kertaan. En sitten tiedä oliko Miikun haju liian tuttua ja meni sen takia epävarmaksi, eikä tiennyt kenen hajuinen kapula pitikään tuoda. Plaah. Tällä kertaa sentään lähti ekalla käskyllä hakemaan. Muut liikkeet meni ihan tason mukaisesti, eli riittävän hyvin.

Eilen oli taas Koirakoutsi-tokot ja tehtiin metallinouto (vieraalla kapulalla), kaukot, luoksetulo ja paikallamakuu. Metsku oli nyt parempi kuin viime viikolla, mutta vähän ällöttävää silti. Treenailtiin myös kapulan pitämistä, ettei suu aukea heti kun alan ottaa kapulaa pois. Kaukot meni vähän pilalle, sillä juuri kun annoin ekaa käskyä, muut koirat alkoi pörhistellä toisilleen (kaikki muut nuoria uroksia) ja Pimu meni vähän lukkoon. Otettiin sitten alusta uudelleen ja se pystyi tekemään, vaikka olikin ihan luimussa. Noin puoli mittaa oli tullut eteen, mutta tässä mielentilassa se sallittakoon. Luoksetulo oli vähän alimitalla, sillä halli on sen verran pieni, joten teki ihan hienosti. Vauhtikin oli taas sopiva. Loppuun paikallamakuu, eikä siinä mitään ongelmia.

Takapihatokot on nyt ollut vähän tauolla muutaman päivän (mullahan näitä tekosyitä aina riittää..), mutta pakko jatkaa niitä tänään.

Nyt löydettiin sitten sellainen häiriö, joka sai Pimun nousemaan paikallamakuussa. Sehän ei ole yleensä häiriintynyt mistään ohilentävistä leluista ym. tarkoituksellisista häiriköinneistä, vaan on kiltisti makoillut. Eilen Eteläpuistossa oli taas agiliitäjiä ihan vieressä ja siellä meni räksyttävä borderterrieri samaan aikaan rataa kun meillä oli paikkamakuu. Pimu on saanut jostain suuren vihan borderterrierejä (ja varsinkin niiden ääntä) kohtaan, joten se ei vaan pystynyt olemaan tuijottamatta agiradalle ja nousi istumaan. Kävin palauttamassa, mutta ei vaan pystynyt olemaan ja nousi aina jossain välissä istumaan. AARGH! No, onneksi ihan tällaista häiriötä tuskin koskaan tulee tokokokeessa olemaan. Muutenkin agsakenttä häiritsi sitä tosi pahasti koko treenien ajan ja heti kun sen laittoi hihnaan, alkoi hillitön kiskonta sinne päin. Vapaana sentään pystyi olemaan joten kuten lähettyvillä. Yritettiin tehdä liikkeet pois päin sieltä, mutta silti piti vähän vilkuilla, varsinkin jos joku pikkukoira räksytti.

Ensin tehtiin koko VOI-luokka kokeenomaisesti läpi. Seuruulla alkoi. Pystyi tekemään ihan hyvin, juoksuosuus varsinkin oli ihan huippu. Vähän vinoja perusasentoja ym. pikkusäätöä oli. Sitten liikkeestä istuminen. Onnasi pienellä olkapäänkäännöllä oikein mallikkaasti. Luoksetulossa pysähtyi ja meni maahan pienellä viiveellä ja mulla oli kyllä käskytkin myöhässä, sillä se lähti tulemaan tooosi lujaa. Ruutu tehtiin siten, että kävin näyttämässä ensin, mutta muuten ihan kokeenomaisesti ja oikealla matkalla. Se meni!! Tosin kaarsi vasemmalta sivulta sisään, mutta meni kuitenkin ja sain stopattua hyvin ja myös maahan. Loppukävelyssä se ei tosin tullut kunnolla sivulle, vaan juoksi mun ohi merkille. Tässä kohtaa pidettiin tauko.

Toisessa setissä sitten aloitettiin metskunoudolla. Lainattiin treenikaverin kapulaa, ettei aina tulisi tehtyä omalla, ja sehän olikin Pimulle yllättävän hankala. Lähti hyvin tuomaan, mutta sitten tajusi, että yööööök, tää ei ookaan meidän ja tiputti. Toi kuitenkin lopulta mulle asti, mutta ihan suu auki. Toisella yrityksellä teki jo paljon paremmin ja siitä superpalkka. Hyppynouto myös vieraalla kapulalla, mutta ei siinä mitään ongelmia. Tunnaria ennen se tuijotteli tosi paljon agikentälle, eikä ollut kunnollisessa mielentilassa. Otti oman suuhun, mutta lähti sitten vielä haistelemaan muita ja nappasi jonkun väärän. Lähetin uudestaan hakemaan ja sitten tuli oma. Toisella yrityksellä otti suoraan oman ja toi sen, hurraa!! Tosin liikkurointi häiritsi sitä taas, enkä saanut sitä lähtemään hakemaan kapulaa ekalla käskyllä kummallakaan kerralla. Se ei vaan tajua katsoa kun joku muu vie kapuloita, vaan tuijottelee mua sinnikkäästi niska kenossa. Sitten vielä kaukot. Tein 13 askeleen päästä ja ensimmäiset I-S-M meni tosi superisti. Sitten se taas häiriintyi agilitystä, eikä meinannut nousta seisomaan vaan istui. Sitten kun sain sen seisomaan, niin teki ihan ok, mutta S-I-vaihtoa ei tehnyt oikein. Noin 1/3 mitastaan oli tullut eteenpäin. Otettiin vielä ihan läheltä vaihtoja ja sitten teki hyvin.

Kouluttajan kommentti oli, että on hän VOI-luokassa surkeampiakin esityksiä nähnyt, kuin mitä Pimu esitti. Tehtiin myös metallinoutoa hypyn kautta, ja se onnasi paremmin kuin tasamaalla. Lisäksi ohjattua, jossa Pimu lähti ihan hienosti hakemaan kun vaan näki kunnolla etukäteen missä kapula on. Muuten jäi pyörimään ja suuntasi sen jälkeen keskimmäiselle. Ehkä jatketaan tätä niin, ettei keskimmäistä ole, kunnes alkaa kapuloiden hakeminen olla varmaa. Ruutua myös hinkattiin vielä erikseen näyttämällä, nyt meni joka kerta suoraan. Loppuosaa tehtiin myös erikseen.

Eilen mun kouluttamasta agiryhmästä pääsi vain Krista paikalle, joten ajattelin ensin ottaa pikkukoirat mukaan treeneihin jotain hömpöttelemään. Jussille tulikin työkiireitä ja joutui perumaan BH-kurssille osallistumisen, joten yllättäen Pimukin oli vapaana, joten päätinkin treenata sillä. Ekaa kertaa siis päästiin tänä vuonna Niihamaan treenailemaan, ihanaa olla ulkona! Aikaa oli ruhtinaallisesti, sillä meitä ennen ei ollut ketään ja alettiin rakentaa rataa hyvissä ajoin. Olin suunnitellut, että mennään sunnuntain Teemu Linnan koulutuksen rataa, mutta ihan ei jaksettu kaksin rakentaa sitä kokonaan. Mentiin siis vain sopivia pätkiä radasta.

Menin Pimun kanssa kahta pätkää ja omituiset treeneistä teki se, että se ei koko aikana tiputtanut yhtään (60cm) rimaa. Oli sitten vissiin ekat treenit ikinä, kun ei tule yhtään alas. Keppien kanssa oli vähän ongelmia, sillä yritin tahallani häiritä sitä juoksemalla rinnalla aloituksessa. Muuten tehtiin jopa nollapätkiä, joten tosi outoa sekin. Johtui varmaan siitä, että koska rata oli tuttu, uskalsin kunnolla luottaa Pimuun ja liikkua+ohjata rohkeasti.

Ruutu+tunnaritreenit jäi eiliseltä tekemättä kun en vaan muistanut. Tänään treenaillaan taas Eteläpuistossa tokokurssilla, joten täytyy siellä ottaa sitten molempia. Ilmoitin Pimun eilen Takkujen kisoihin ja mennään siellä kaikki radat kun kerran osallistumismaksukin on harvinaisen halpa.

Paljonko maksais jos joku oikea tokoilija opettaisi Pimulle ruudun? Mä en vaan näköjään osaa sitä tehdä. Oon taas melkein miettinyt taktiikan vaihtoa ja namilautasen palauttamista kun ei se vieläkään tajua ruudusta mitään, tai joskus tajuaa ja joskus ei. Todennäköisesti oon vaan liian hätäinen ja pitäisi malttaa käydä joka kerta näyttämässä, mutta kun haluan jo edistyä tässä. AARGH. Miten voi olla näin vaikea liike? Toinen ahdistus on tunnarin kanssa. Onnistuu melkein joka kerta kun teen yksin, mutta pistinpä sitten Jussin toimimaan liikkurina ja homma levisi saman tien ihan totaalisesti.

Agsa sen sijaan meni ihan mukavasti eilen Hannan treeneissä. Tehtiin kaksi lyhyttä pätkää, joissa joutui kokeilemaan tiettyjä ohjauksia. Eka pätkä saatiin tehtyä oikein sujuvasti. Pituudelta piti kääntyä tiukasti takaisin päin, mutta se onnasi hyvin kun vaan heitti kaukaa ja siirtyi saman tien viereiselle hypylle niistolle. Siitä jatkui parin hypyn kautta takaakierrolle, jossa piti myös vähän niistää ja lähteä vaan karkuun. Tosi hyvin meni. Toinen pätkä oli hieman epätoivoisempi. Koiri piti lähettää puomin alla olevaan putkeen tosi kaukaa, jos meinasi ehtiä persjätölle putken jälkeen. No ei toivoakaan, joten piti jättäytyä putken toiselle puolelle ja siitä heittää koira hypylle saman tien kääntymällä sivuttain, jotta sai vedettyä ja käännettyä koiran sylkkärillä seuraavan hypyn oikein päin. Huhhuh, mutta yllärinä Pimu kääntyi kyllä, mutta sylkkäriä me ei edelleenkään osata kunnolla. Lopussa vielä mentiin kepeille siten, että itse joutui rynnimään mukana, jotta sai A:n blokattua. Pimu ei kestänyt mun rynnimistä, vaan meni aina väärin. Vasta kun itse pysähdyin lähettämään, se meni oikein. Tämä on tosi tyypillistä meille.

Maanantaina tokoiltiin pitkästä aikaa Koirakoutsilla ja tehtiin hyppynouto, liikkeestä istuminen ja paikallamakuu. Itsekseni tein lisäksi metallin ja tunnarin kanssa sivulletuloa ja kaukoja. Hyppynouto tehtiin päin toista koirakkoa, joten vähän oli Pimulla hankalaa ekalla yrityksellä hakea kapulaa, mutta toisella uskalsi mennä paremmin. Liikkeestä istuminen otettin siksi, että mä valitin, että meillä on se liike ihan levinnyt. No, tehtiin kaksi yritystä ja molemmat onnasi (ihan pikku olkapäänkääntöavulla), joten ei se niin pahasti taidakaan olla rikki. Paikallamakuussa olin piilossa toisen ohjaajan kanssa, muut ohjaajat näkyvissä. Pimu oli poikkeuksellisesti oikealla lonkalla makaamassa kun tulin takaisin, joten todennäköisesti oli venkslannut jonkin verran. Häiriötäkin tosin oli, sillä muut sai vapauttaa koiransa ennen kuin me tultiin piilosta pois.

Eilen oli aika uskomattomat agitreenit, oltiin Pimun kanssa ihan supertaitavia. Treenattiin siis Teemu Linnan opastuksella Takkujen kentällä. Rata oli ihan mukava, ei mikään supervaikea, mutta ei me silti kovin pitkälle päästy. Siitä huolimatta saatiin tehtyä loistavia pätkiä. Noin puolessa välissä treeniä Teemu sanoi, että onpa kiva nähdä bortsu, joka ei tiputtele rimoja. Siis Pimu!  Ja tosiaan, koko treenin aikana tuli yhden kerran okseri alas ja toisen kerran normihyppy, jolta piti kääntää tosi tiukasti takaisin tulosuuntaan. Siis WTF? Ja radalla tosiaan joutui tekemään niistoa, pakkovalssia, päällejuoksua ym. hankalampaa ohjausta. Oho. Mä sain myös kehuja, että ohjaan hyvin, joten ihmeiden aika ei tosiaan ole ohi tai sitten me ollaan oikeasti menty eteenpäin. Pimu teki kyllä niin hienosti hommia, ihan kuin oikeat agikoirat. Kotiläksyksi saatiin vähän kontaktitreeniä (keinu+puomi), jolla pitäisi saada vauhditettua alastuloa.

Ulkotreenikausi saatiin korkattua jo viime perjantaina Hannan treeneissä. Radalla oli sen verran hankalia kohtia, että hinkkaamiseksi meni taas. Mm. rinnakkaisia hyppyjä, joilla piti tehdä välistävetoja, joten siinäpä taas opeteltiin peruuttamaan sipsuttamatta.

Lauantaina vihdoin ja viimein aloitettiin ruututehohinkkaus omassa pihassa. Tehdään sitä nyt joka päivä niin kauan, että alkaa sujua. Saatiin jo tehtyä ihan ok ilman näyttämättäkin lyhyeltä matkalta ja vasemmalle etumerkille meno on nyt jäänyt pois ja Pimu menee keskelle. Alkaa tosin nyt keskeltä kaartaa oikealle ellei sitä pysäytä/palkkaa ajoissa. Tunnaria myös tehdään joka päivä ja opetellaan oikeaa mielentilaa siihen. Naapurin lasten trampoliinihyppely oli eilen vielä vähän liian suuri häiriö, mutta pienen rauhoittelun jälkeen pystyi kyllä haistelemaan oman.

Hitsiläinen, joku on treenannut Pimun kanssa salaa! Eilen oli ihan huiput tokotreenit Eteläpuistossa. Saatiin tehtyä luoksetulo sekä kaukot ekaa kertaa ikinä ihan oikeilla matkoilla ja superpätevästi! Tunnaria ollaan treenailtu melkein joka päivä omassa pihassa ja hyvin on mennyt sekin. 

Eteläpuistossa oli paikalla myös agilitaajia ja perinteiset röyhkeät naminvarastaja-varikset, joten ihan kivasti häiriötä. Paikallamakuulla aloitettiin ja tehtiin eka ihan VOI-tyyliin. Lopuksi tehtiin vielä toinen EVL-tyyliin. Molemmat ihan peruskauraa, no problems, eikä noussut/mennyt maahan muiden käskyillä. Ilmeisesti vain Miikku pystyy sen laittamaan maahan näissä tilanteissa. Pitää vaan katsoa, ettei mennä samoihin kokeisiin. Sitten kaukoja. Yritettiin eka ihan oikealta matkalta, ja ei siis tosiaan olla ikinä tehty näin kaukaa. Pimu oli ihan super!! Vähän oli arpomista oikeiden asentojen kanssa, koska itsekin olin ihan hermona ja tartutin tietty epävarmuutta myös Pimuun, mutta teki kaikki vaihdot ihan superisti, ehkä 5cm liikkui. Huippua!

Sitten seuraamista kisamainen pätkä. Teki oikein hyvin, mutta kun käveltiin kohti agilitaajia, niin kontakti ei pysynyt millään. Se oli vaan niin paha häiriö, että oli pakko tuijottaa. Käännökset on oikeastaan ainoa, mikä tässä vielä vähän leviää. Muuten oikein pätevää seuraamista. Sitten ruutua. Plääh, tässä ollaan taas ihan umpikujassa. Kaartaa ruutuun sivusta ja yrittää jäädä vasemman etumerkin kohdalle pönöttämään. AARGH! Ja ei siis olla treenattu merkkiä yli puoleen vuoteen! En tiedä mistä se tuon taas on keksinyt. Luoksetulo sen sijaan ihan loistava. Tuli rauhallista laukkaa, pysähtyi täpäkästi, jatkoi laukkaa, meni maahan ja edelleen laukkasi sivulle! Tätä ei tosiaan jääty hinkkaamaan, vaan jätettiin siihen. Kerrankin oli vauhti kohdillaan, eikä tultu liian lujaa tai hiippailemalla.

Loppuun vielä vähän metskua, joka jumitti pahasti. Ekalla toistolla mietti käskyn jälkeen tosi pitkään ennen kuin lähti hakemaan ja perusasento tooosi vino. Toisella yrityksellä lähti vasta toisesta käskystä, mutta muuten tuli paremmin. Otin vielä puukapulalla saman, ja sen onneksi haki ihan normaalisti, joten nyt oli vaan joku metallijumitus päällä.

Agsattu ei siis olla kisojen jälkeen yhtään, mutta tänään mennään Hannan treeneihin ja sunnuntaina Takkujen kentälle Teemu Linnan koulutukseen. Vielä pari viikkoa joudutaan olemaan pois valkkuryhmätreeneistä, kun tokokurssi menee sen päälle, mutta sitten jatketaan niitäkin treenejä. Omatoimitreenejäkin pitäisi mahduttaa johonkin väliin, kun vain ehtisi. Ja vielä vuosi sitten mä treenasin agsaa kolmella koiralla, joten en tajua miten mulla nyt ei ole muka aikaa mihinkään, kun treenikoiriakin on vain yksi.

Jes jes jes!! Päästiin vihdoin pois ykkösistä, eikä siihen edes mennyt sitä sataa starttia niin kuin vähän pelkäsin. Niin kivaa kun pääsee vihdoin koittamaan kisoissakin erilaisia ohjauksia, eikä aina vaan mennä suoraan. Kisaaminen kakkosissa vaatii tosin pientä asennemuutosta, ja nyt oikeastikin on pakko opettaa Pimua kääntymään vähän paremmin. Nyt tulee muutama viikko kisataukoa ja keräillään sillä aikaa pää kasaan kakkosluokan ratoja varten.

Lauantaina siis kisattiin kaksi agirataa SDP:llä tuomarina Leena Rantamäki-Lahtinen. Eka rata tuotti aluksi suurta epätoivoa, sillä rimat oli 60cm ja radalla mentiin pääasiassa vaan suoraan. Keppien jälkeinen elämä oli vielä tosi hankalaa, sillä pikkukoiratkin meinasi tulla yhdestä hypystä ohi, kun ohjaajat myöhästyi. Maxeille tätä hyppyä vähän käännettiin ja kohta tuli helpommaksi. Rata osoittautui kuitenkin ihan mentäväksi, sillä me tehtiin nolla!! Pari hyppyä kolisi, mutta hienosti pysyi kaikki ylhäällä. Kontaktit oli vähintään epämääräiset, A oli ainoa jonka teki kunnollisesti, muilla pikkuisen varasti. No, ihan sama, me voitettiin!! Videokin löytyy, kiitokset Miikulle kuvaamisesta. http://www.youtube.com/watch?v=ud1FlF1Fow4

Päästiin siis heti samana päivänä korkkaamaan myös kakkoset, tosin muutama tunti jouduttiin odottelemaan. Odotusaika vietettiin Miikulla, jossa pääsin palluttelemaan Roihu-mamman valtavaa masua. Ainakin pari pentua sieltä morjesti takaisin potkimalla. <3 Toiveissa olisi siis tästä masusta saada Pimulle leikkikaveri, joten aika jänniä aikoja eletään.

Muutaman tunnin päästä palailtiin SDP:lle korkkaamaan kakkoset. Rata oli ihan mukava, hyvin ykkösten radan tyylinen, mutta vähän enemmän vääntöä. Pimu kyllä vaikutti vähän väsähtäneeltä, kun oltiin oltu jo koko päivä reissussa. Heti alussa toka rima alas ja keinulta vapautin liian aikaisin, joten pituuden jälkeen Pimu oli liian edellä ja livahti väärään putken päähän. Jatkettiin kuitenkin ihan hienosti, ja mm. renkaalta välistäveto onnasi aivan loistavasti. Myös kepeille ampui tosi hienosti oikein. Keppien jälkeen tosin piti vielä käväistä ylimäääräisessä putkessa. Puomin kontaktilla seisotin nyt oikein kunnolla ja pysyi hyvin. Oli kyllä oikein kiva rata, mutta ei meillä oikein ollut enää sellaista kunnon tsemppiä päällä.

Sunnuntaina kisattiin myös kaksi agirataa, tuomareina Ritva Herrala ja Johanna Wütrich. Ritvan rata oli tosi hankala, mikä oli aika yllätys, koska kolmosissa radat on olleet oikein kivoja ja helpohkoja. Alussa ja lopussa sai vääntää, keskivaiheessa mentiin välillä suoraankin. Pimu jäi lähdössä tosi huonosti, joten eka rima alas. Takaakierron jälkeen heitin seuraavalle hypylle jaakottamalla, mutta leiskautti vaan niin pitkälle ja itse lähdin liian kiireellä jatkoon, ettei se enää taipunut seuraavalle hypylle vaan meni puomille. Jatkettiin tästä rataa, mutta tehtiin vielä pari hyllyä ja lopussa käännös valahti ihan törkeän pitkälle. Melkoinen räpellys siis.

Johannan rata oli paljon kivempi. Alussa mietin pitkään miten otan kakkoshypyltä käännön putkeen, mutta päätin sitten vaan kääntää takaa. Virhe, sillä jouduin jäämään vähän paikoilleen, joten kakkosrima alas. Putken jälkeinenkin rima alas, mutta puomilla teki ihan hyvän kontaktin. Seuraavan putken jälkeiseltä hypyltä mentiin reilusti ohi. Päästiin kuitenkin jatkamaan ja hyvin sain käännettyä Pimun A:lle. A:n kontakti hyvä, mutta ei taipunut kepeillä kakkosväliin. Toisella yrityksellä aloitti väärin, joten kolmannella vasta päästiin jatkamaan. Keppien jälkeiseltä pituudelta piti kääntää melko tiukasti, joten siinä viimeinen palikka nurin, mutta ehdinpähän tehdä kaksi valssia ennen A:n alla olevaa putkea olevilla hypyillä. Jippii, tätä mietin pitkään tutustumisessa. Lopussa vielä vika rima alas, joten "huipputulos" 35 + yliaikaa. Taisi olla meidän uran suurimmat virhepisteet, pari kertaa ollaan päästy yli 30 aikaisemminkin.

Seuraavaksi on tarkoitus kisata Takuilla 19.-20.5. ja sitä seuraavat kisat ehkä vasta juhannuksena. Täytyy nyt vähän katsella miten tästä edetään. Lähtökyttäys pitää ainakin ottaa tehokuurille ja kontakteja myös pitää vahvistaa. Samalla täytynee nostaa rimat treeneissäkin vähintään 60cm, tuskin enää ikinä päästään hyppelemään 55cm kisoja.

Taas viikolta treeniraporttia. Maanantaina ei tehty mitään, sillä olin agikouluttajien kokouksessa. Tiistaina treenattiin Hannalla. Pienoiseksi ongelmaksi muodostui kaksi 90 asteen kulmassa ollutta hyppyä, joiden takana oli putki, jonne aina piti ampua. Treenailtiin siis sitä, että suoritetaan ne hypyt, eikä sitä putkea. Onnistui lopuksi kohtuuhyvin, mutta kaarratti silti ärsyttävästi. Toinen hinkutuskohta oli kepeille lähetys avokulmaan, sillä Hanna ei antanut mun käydä suoristamassa linjaa. Muuten meni ihan jees ja taas päästiin jotain 10 esteen pätkää puhtaasti.

Keskiviikkona Pimu oli BH-treeneissä Jussin kanssa, ja kuulemma hyvin oli mennyt. Tai ainakin paremmin kuin edellisellä kerralla, vaikka ei ne mun tietääkseni ole mitään kotona treenannut. No, Pimuhan kuitenkin osaa jo kaiken mitä siellä pitääkin osata. Tein sille illalla vielä kotona yhden tunnarin, tai kolme, koska pari ekaa meni huonosti.

Torstaina treenattiin tokoa Eteläpuistossa, josta oli onneksi jo lumet hävinneet. Tehtiin paikkamakuu, hyppynouto, metallinouto, tunnari, ruutu, luoksetulo ja ohjattu. Makuu, hyppy+metalli ihan hienosti niin kuin pitääkin. Tunnarissa oli ihan väärässä moodissa (tehtiin hypyn jälkeen) ja lähti vaan hakemaan jotakin. Noin kolmannella yrityksellä malttoi haistella ja toi oman. Tein sitten vielä itsekseni helppoa oman hakemista lehtien alta. Ruutua näyttämällä, mutta jostain syystä alkoi nyt kaartaa ruutuun vasemmalta. Tehtiin myös loppuosaa erillisenä. Sitten luoksetulo, jossa saatiin tehtyä ihan superhyvä stoppi! Eka yritys meni hutiloinniksi, tuli liian lujaa ja kaikki valui, mutta toisella tuli hienoa hidasta laukkaa ja stoppasi ihan salamana! Myös maahanmeno oli ok. Tehtiin myös ohjattua siten, että kapulat oli ehkä pari metriä merkin tasosta ja vein Pimun valmiiksi merkille. Vähän oli hakusessa, että mitä tää nyt olikaan, eikä lähtenyt kunnolla sivusuuntaan, joten bongaili keskikapulaa aluksi. Sitten kun meni jakeluun, että kandee lähtee juoksemaan vähän pidemmälle, että kyllä sielläkin kapuloita on, niin teki superhyvin. Pidin siis keskikapulaa mukana treenissä, kun jotenkin haluan että se on siellä alusta asti. Tein itsekseni kaukoja, jotka vaikuttaa nyt niin hyvältä, paitsi seiso-istu. Tein yhden sarjan kisamaisesti ja tuli ehkä 15cm eteenpäin, mikä on meille ihan huippusuoritus. Seiso-maahan-vaihto on nyt tosi hieno.

Vitsit kun nuo tunnari+ruutu joskus edistyisi, eli joku jaksaisi treenata niitä kunnolla, niin tässähän ihan oikeasti voisi ilmoittautua kisoihin.