Edellisen kirjoituksen jälkeen ei olla päästy treenaamaan agia yhtään.  Ohjatut treenit on peruttu pakkasen takia ja samasta syystä ei olla päästy treenailemaan omatoimisestikaan. Kovat on odotukset, että tänä torstaina päästäisiin vihdoin treeneihin. Jostain syystä maanantaisin on ollut sen verran lauhempaa, että toko-treeneihin ollaan sentään päästy, joten kirjoitellaan nyt vaihteeksi niistä sitten.

Seuraamista ollaan saatu nyt tosi paljon paremmaksi ja se onnistuu jo välillä hienostikin ihan ilman nakkia kädessä. Oon häivyttänyt palkkaa pitämällä nakkia aluksi hanskan sisällä ja sitten jättämällä kokonaan pois. Myös lelupalkka kainalossa toimii välillä, mutta yleensä Pimu alkaa vähän edistää ja menee poikittain. Jäävissä liikkeissä Pimu on alkanut ennakoida ja alun seuraaminen menee sen takia vähän epämääräiseksi. Muuten jäävät liikkeet menee jo tosi hyvin, oon tehnyt seisomista ja maahanmenoa nyt myös vuorotellen ja hyvin Pimu tuntuu kuuntelevan minkä käskyn sille annan.

Paikkamakuu on kyllä sellainen murheenkryyni meille. Nykyään Pimu joutuu kotona melkein joka päivä makaamaan 2 min ennen kuin saa iltaruoan, eikä siinä mitään ongelmaa. Treeneissä sitten kun maataan rivissä, edelleenkin viimeistään puolen minuutin kohdalla alkaa levottomuus ja yleensä hiipparointi mun luo. Viimeksi tehtiin Pimulle erillinen 2 minuutin paikallamakuu treeneissä ja yllättäen se pysyi koko ajan maassa vaikka toisia koiria oli suhteellisen lähellä, mutta ei kuitenkaan rivissä sen vieressä. Jotenkin se ei vaan vieläkään kestä kokeenomaista paikkamakuutilannetta. Treeniä treeniä tarvitaan kovasti. Kesällä olisi kyllä ihan mielenkiintoista korkata sekä mun että Pimun tokokisaura, mutta paikkamakuu täytyy saada tosi varmaksi ennen sitä.

Noutokapula on myös kaivettu naftaliinista ja treenattu muutaman kerran. Pimu hakee sen kyllä edelleen ihan iloisesti, mutta luovutus on vielä ihan hakusessa. Se ei kovin mielellään pidä kapulaa suussa ja sylkee sen pois heti kun vaan luulee, että palkka on tulossa. Muita avoimen luokan liikkeitä on treenailtu vähän aina välillä. Kaukokäskyt menee jo ihan hyvin. Luoksetulon pysäytystä ollaan treenailtu alustavasti siten, että kutsun Pimua lenkillä kun se on vapaana ja käsken pysähtyä.

Sen verran vielä agilitystä, että todennäköisesti kisauran aloitusta siirretään kunnolla eteenpäin, maaliskuu tulee ihan liian äkkiä. Kisakirjan tosin ajattelin kohta puoleen hankkia, että pääsisi pikku hiljaa oikeaan fiilikseen.

Torstaina treenattiin pitkästä aikaa ohjatuissa agitreeneissä. Tehtiin kaksi radanpätkää, joilla sai juosta, mutta silti piti saada koira haltuun tietyissä kohdissa. Yllärinä Pimulla meni käännökset toooosi pitkiksi ajoittain, kun ohjaaja oli myöhässä tai ei muuten vaan uskaltanut ottaa käännöksiä tiukemmin. Rimat pysyi ihan kohtuuhyvin ylhäällä ja takaakiertokin onnasi tiukassa kohdassa, eikä tehty perinteistä alitusta! Nyt menin ensimmäistä kertaa myös kepit radalla, tosin sinänsä erillisenä, että otin kunnolla haltuun ennen niitä ja palkkasin loppuun. Hyvin ja lujaa Pimu kepitti, nyt vaan lisää treeniä. Kontakteille (puomi+A) pysäytin käskyllä seis ja palkkasin kädestä. A:lle Pimu jää jo tosi hyvin, tulee tosin koko alastulon varovasti himmailemalla. Puomilla kontakti on vielä hieman hakusessa, eikä sille ole ihan selvää miten sinne kuuluu pysähtyä. Mutkaputki oli taas alkuun vähän vaikea, kun ohjasin "väärällä" puolella. En tiedä miksi se yhtäkkiä on alkanut niitä ihmettelemään. No tätäkin pitää vaan treenata. Hyvä fiilis jäi näistä treeneistä, varsinkin kun oli ollut taas pitkä tauko alla.

Perjantai oli Pimulle lepopäivä, mutta lauantaina jatkettiin tokon merkeissä. Tamskin tallilla järjestettiin tokohyppy-teemakoulutus, jonne suunnattiin heti aamulla. Jokainen koirakko pääsi yksitellen treenaamaan hyppyä ohjatusti ja loppuajan sai treenata toisella hypyllä tai tehdä jotain muuta. Pimun kanssa tehtiin ohjatusti ensin kokeenomainen hyppy ihan ilman namialustoja ym. apuvälineitä. Oman arvion mukaan meni kyllä ihan kympin arvoisesti! Lähti heti käskystä hyppäämään ja kääntyi esteen toisella puolella ja jäi siihen seisomaan kunnes menin sen luo. Pätevä pikkuinen! Pimu jäi tosin hieman turhan lähelle hyppyä seisomaan, selvästi se huomasi että mitään nakkia ei ole odottamassa esteen toisella puolella ja kääntyi heti hypyn jälkeen odottamaan palkkaa multa. Hienosti meni kuitenkin. Loppuaika treenattiin hieman seuraamista ja yleensä vaan seisomista paikoillaan. Hieman se otti häiriötä borderterrierin haukkumisesta, mutta muuten ihan ok. Loppuun tehtiin porukalla paikallamakuu, joka meni perinteisesti. Viereisen koiran ohjaaja lähti kesken palkkaamaan omaa koiraansa, joten Pimu otti tästä häiriötä ja lähti hiipparoimaan. Plääh. Ilman häiriötä se makasi kuitenkin ihan hyvin. Mun arvion mukaan me oltais ihan kisakunnossa paikkamakuuta ja seuraamista lukuunottamatta. Näissä onkin sitten vielä valitettavasti tekemistä yllin kyllin.

Sunnuntaina oli Tamskin tallilla harjoituskisat, joissa osallistuttiin vain mölliradalle. Kisaaviinkin oltais voitu ehkä uskaltaa, mutta ajattelin ettei me ehditä jäämään sinne, kun iltapäivälle oli vielä treeniä luvassa. Osallistujia oli kuitenkin niin vähän, että oltais me ihan hyvin ehditty. No, ensi kerralla sitten. Rata oli ihan normi möllirata, suoraa juoksua kenttää päästä päähän. Ja tosi kivasti suora putki, joka mentiin kolme kertaa, joten sai kyllä pinkoa ihan tosissaan. Oikeastaan vain yksi vaikeahko kohta alussa, jossa piti saada koira kääntymään hypylle suoraan edessä ammottavan putkensuun sijaan. Taisin kääntää Pimun tässä vastaisella kädellä ja hyvin kääntyi. Radalla oli myös pussi, jota ei olla treenattu ehkä puoleen vuoteen, mutta ei siinä mitään ongelmia. Puomille tultiin putkesta ja niin kovalla vauhdilla, että Pimu vähän lipesi ja luulin jo, että se tippuu. Sai onneksi itsensä pidettyä puomilla. Kontakeille sai palkata, joten otin ne ihan normaalisti pysäyttämällä ja palkkaamalla kädestä. Puomin alastulo oli taas huono, mutta A:n hyvä. Radalla mentiin muuri kaksi kertaa, ja molemmilta kerroilta onnistuin vetämään Pimun siitä ohi. Tulokseksi siis 10 ja ihanneaika alittui noin 10s. Varsinaista tuloslaskentaa ei näissä kisoissa ollut, mutta epävirallisesti Miikku+Roihu voitti vitosella ja me oltiin kakkosia. Roihu pinkoi muuten radan 10s nopeammin kuin me, huh huh. Tosin meillä meni aikaa kielloissa, mutta silti.

Kisojen jälkeen mentiin hetkeksi kuluttamaan aikaa Miikulle. Käytiin pieni metsälenkki Roihun ja Pimun kanssa tarkoituksena, että ne sais leikkiä, mutta ei Pimu oikein uskaltanut. Siinä vaiheessa kun loppulauma päästettiin ulos oli Pimun ilme jo sen näköinen, että koskas täältä pääsee pois... Olin ilmoittautunut Pimun kanssa Sportdogparkin nonstop-koulutustapahtumaan välistävedot ja taakseviennit -jaksolle, jonne suunnattiin seuraavaksi. Treenirata oli tosi vaikea, siinä olisi ollut paljon haastetta Nellin ja Minninkin kanssa, saati sitten tuollaisen kakaran... Sinnikkäästi kuitenkin räävittiin rataa ja päästiin me loppuunkin asti, vaikka ensin ajattelin, että alun kiemuroissakin on meille ihan liikaa. Takaakierrot ym. tiukat kohdat sujui aluksi tosi hyvin, ei alituksia ja mentiin kepitkin tosi hienosti palkkaamatta radalla. Joitain kohtia Pimu meni ihan käsittämättömän hienosti, mutta sitten Pimu kuitenkin ilmeisesti väsähti ja alkoi alittamaan rimoja. Sitten ei enää treeneistä tullut oikein yhtään mitään ja homma meni väkinäiseksi vääntämiseksi. Harmillista. Treenit meni kuitenkin loppujen lopuksi paljon paremmin kuin mitä ajattelin siinä vaiheessa kun näin treeniradan.

Treenaamattomuuteen kyllästyneenä osallistuin Pimun kanssa sunnuntaina Tamskin näyttelykoulutukseen. Treenit pidettiin meidän agitreenihallilla, joten hieman epäilytti miten siellä jaksetaan keskittyä tylsään misseilyyn, mutta hyvin meni. Pimu oli ihailtavan välinpitämätön muita koiria kohtaan. Yhtä bortsu-penikkaa piti ihan pikkusen ensin kyräillä, mutta sitten ei välitetty siitäkään enää yhtään. Pimu osaa kyllä hyvin seistä käskystä, mutta asento on välillä hieman mitä sattuu. "Tuomarin" tutkiessa pidin sitä pakoilllaan, mutta muuten annoin seistä vapaasti ja hyvin pysyi. En jaksa tuohon asentoon alkaa tässä vaiheessa puuttua, riittää että seisoo. Hampaat näytettiin tosi nätisti, vaikka muuten "tuomarin" kopeloinnille luimisteltiin kovasti. Tämän perusteella tulee varmaan ihan kiva näyttelyreissu kuukauden päästä, eli saadaan ainakin se pakollinen H. 

Maanantaina jatkui vihdoin toko-treenit. Tehtiin ensin kisanomainen paikallamakuu, joka harmillisesti meni pilalle kun viereinen koira nousi ja omistaja palasi sen luo. Pimu meni tästä hämilleen ja lähti hiipparoimaan mun luo. Palautin sen makuulle ja sitten pysyi hienosti loppuun asti. Tehtiin vielä muutama lyhyempi toisto ja ihan kivasti pysyi. Häiriötä se ei kyllä vielä näköjään kestä yhtään. Omatoimisesti tehtiin ruutua namialustalla ja pitkän tauon jälkeen meni yllättävän hyvin. Kokeilin vielä lelupalkallakin, mutta ei se kiinnostanut Pimua yhtään. Se jäi vaan etsiskelemään namia ruudusta. Eve veti meille kokeenomaisen seuraamiskuvion yksitellen ja huvikseni kokeilin vetää koko seuruun ilman palkkaamista. Yllättävän hyvin meni, ajattelin aluksi että Pimu lähtee saman tien litomaan, kun se huomaa, että namia ei tipu. Se seurasi jossain määrin kuitenkin koko kuvion, välillä alkoi haahuilla ja etääntyi kauemmaksi, mutta palasi sitten aina asemiin. Viime kesänä toko-kokeissa näkyi ALO-luokassa kyllä paljon pahempaakin seuraamista. Lopuksi vielä kokeenomaisesti liikkeestä seisominen ja luoksetulo. Seisomisessa jouduin antamaan kaksi käskyä, kun ei eka toiminut, mutta muuten meni oikein hienosti. Luoksetulossa Pimu meni ensin maahan kun jätin sen, mutta toisella yrityksellä jäi hyvin istumaan ja onnistui muutenkin hyvin. Vauhti oli vaan jostain syystä nyt kadoksissa ja luokse tultiin semmoista sunnuntaikävely-ravia.

Viikonloppuna onkin luvassa monenlaista. Lauantaina mennään Tamskin tokohyppy-koulutukseen ja sunnuntaina Tamskin harjoituskisoihin ja lisäksi Sportdogpark-hallin nonstop-koulutuspäivään opettelemaan välistävetoa ja taaksevientiä. Tänään pitkästä aikaa luvassa myös ohjatut agitreenit.

Meillä on tylsää. Ohjatuissa agi- ja tokotreeneissä on ollut pitkä tauko joulun ja kovien pakkasten takia, eikä näillä keleillä tarkene treenata navetallakaan. Toivottavasti ensi viikolla päästäisiin jo treenaamaan. Virallinen kisaikä lähestyy uhkaavasti, joten agitreniä olisi pakko saada alle ja paljon. Alustavasti on jo ekat kisat katsottuna, mutta tarkistetaan tilannetta sitten maaliskuun alussa tarkemmin ja siirretään kisadebyyttiä eteenpäin ellei olla kisakunnossa vielä silloin. Onneksi tässä on nyt muutamat möllikisatkin tiedossa, joten päästään hyvin tsekkaamaan meidän oikea taso ainakin niissä.

Näillä pakkasilla on lenkkeilytkin olleet aika vähillä. Uusi vuosi aloitettiin aivan uudella hihnalenkkeilytavalla, sillä Pimun tempominen ja sinkoilu meni aivan mahdottomaksi alkutalvesta. Nykyään sillä on oma paikkansa mun vasemmalla puolella, jossa se kävelee löysällä hihnalla. Mitään haahuiluita ei sallita ja se pääsee erikseen tekemään tarpeensä määrätyissä kohdissa. Tämän natsikurin vastapainoksi olen pitänyt huolta siitä, että se pääsee melkein joka lenkillä tai vähintään kerran päivässä juoksemaan myös vapaana. Yllättävän hyvin on alkanut menemään tämä uusi tapa perille. Ei tarvitse kuin hieman suullisesti huomauttaa jos se alkaa hihhuloimaan, ja heti palautuu omalle paikallensa. Aiemmin olen aina pysähtynyt jos hihna kiristyy ja hyvinhän Pimu on siitäkin aina löysännyt, mutta ei tuntunut tajuavan, että sitä hihnaa ei saisi kiristää ollenkaan ja tekee saman heti uudestaan. Meidän lenkit oli pahimmillaan sitä, että aina parin askeleen jälkeen joutui pysähtymään, mikä oli hieman hankalaa varsinkin kolmen koiran kanssa.

Uudenvuodenaatoksi pakenimme maaseudulle, jossa tosin kuului raketteja jonkin verran. Ilokseni Pimu ei välittänyt niistä yhtään, vaan mennä touhotti pihalla ihan normaalisti! Jihuu.

Eilisen epikset olikin harmillisesti peruttu keinonurmen asentamisen takia, mutta joulupäivänä kuitenkin käväistiin treenaamassa pikaisesti navetalla. Tehtiin ensin keppejä, tällä kertaa heti yhden hypyn kautta. Täydestä vauhdista ei meinannut aloitukset onnistua millään, joten jouduin ottamaan hypyn jälkeen Pimun kunnolla haltuun ennen kepeille lähetystä. Saatiin tosi monta onnistunutta suoritusta molemmilta puolilta, ja Pimu pujotteli joka kerta loppuun asti, vaikka tällä kertaa ei ollut edes palkkaa keppien päässä odottamassa. Meni sen verran hienosti, että tästä eteenpäin aiotaan mennä kepit myös treeneissä radalla, tähän asti kun ollaan jätetty ne suosiolla kokonaan väliin.

Kontakteista mentiin ensin keinua pitkästä aikaa ja sitten puomia ja A:ta. Annoin keinun rämähtää joka kerralla ihan vapaasti, eikä se tuntunut Pimua haittaavan. Me ei olla keinua treenattu muistaakseni muutamaan kuukauteen, ja siihen nähden meni tosi hyvin. Pysäytin sen käskysanalla alakontaktille, jonne myös palkkasin. Täytyy vielä pohdiskella olisiko tähän jotain järkevämpää tyyliä, vai jatketaanko näin. Nyt se tuntui pysähtyvän hieman liian ylös kuin mitä olisin halunnut. Puomilla Pimu pysähtyi nyt tosi hienosti käskysanalla. En palkannut sitä kontaktille ihan joka kerta, mutta silti se jäi sinne hienosti. "Oikea" kohta on tässäkin hieman hakusessa, se tuntuu nyt jäävän seisomaan kaikki neljä tassua kontaktipinnalla, kun ehkä haluaisin sen etutassut maahan. No, tätäkin ehtii vielä säätää, pääasia että pysähtyy käskystä. A:lla pysähtyminen on hitusen hankalampaa, mutta onnistui melkein joka kerta, joten ihan Ok sekin meni. Näin ajattelin jatkaa tästä eteenpäinkin.

Kohta olisi sitten vuoden vaihtuminenkin edessä. En ota nyt mitään riskejä vaan lähdetään hyvissä ajoin torstaina pakoon raketteja maaseudun rauhaan sukuloimaan. Yksittäiset pamahduksethan Pimu kestää ihan hyvin, mutta jatkuva räjähtely voi olla sille liikaa. Uudenvuodenpäivänä olisi ollut epikset, mutta ei taideta vielä silloin uskaltaa tulla takaisin ihmisten ilmoille.

Sunnuntaina oli epäviralliset kisat Lempäälän uudessa Sportdogparkissa. Mietin pitkään, että jaksaako sinne lähteä ollenkaan, mutta päätin sitten kuitenkin lähteä Pimun kanssa ja jättää pikkukoirat kotiin. Halli oli kyllä tosi hieno, vaikka olikin vielä sen verran kesken, ettei keinonurmea ollut vielä asennettu. Mölleissä oli osallistujia todella vähän. Mini-luokassa taisi olla kuusi, mutta medeissä ja maxeissa vain yksi, joten jonkin verran meni kisafiilikset jo siihen, että voitto oli jo etukäteen varma. Olisi kuitenkin pitänyt pystyä tekemään rauhallinen ja tarkka suoritus, mutta hosumiseksi taas meni.

Radan sai mennä kahteen kertaan, joista ensimmäinen suoritus otettiin mukaan kilpailuun. Meidän tapauksessa ei uusimisesta ollut mitään hyötyä, toinen yritys meni todella paljon huonommin kuin ensimmäinen, eikä se ekakaan kovin kaunista katseltavaa ollut. Ihan alussa Pimu tuli ekasta esteestä ohi molemmilla radoilla. Jätin sen mielestäni ihan hyviin asemiin lähdössä, enkä tosiaan tiedä miksi se kiersi esteen. Puomin alakontaktille se himmasi tosi hienosti ja ihan selvästi odotti, että mä pysäyttäisin sen, mitä siis en tehnyt. Ja olisi siis tosiaan kannattanut pysäyttää. Tästä eteenpäin kontaktit loikittiin tosi rumasti. Puomin jälkeiseltä hypyltä tultiin ohi ja siinä ihmeteltiin sitten jonkin aikaa mm. tuomaria. Kun tästä päästiin eteenpäin, niin mentiinkin tosi hienosti monta estettä. Ihan kiva, että joku pätkä sentään saatiin mentyä kunnolla. A:lta loikattiin alas ja tiputettiin ennen putkea yksi rima. Putki olikin sitten hieman vaikea, ei meinannut mennä millään, mutta pituus onnistui hienosti siihen nähden, että ollaan sitä treenattu kerran joskus viime kesänä.  Lopussa vielä kauhea sählinki, mutta maaliin päästiin. En edes viitsinyt katsoa tuloslapusta, että kuinka paljon meille tuli virheitä. Hyllyistä ilmeisesti tuli vaan lisäaikaa.

Toinen yritys meni ihan päin honkia, ja olisi ollut fiksumpaa jättää se menemättä. Kontaktiloikkia ja varmaan miljoona kieltoa. Voi vaan miettiä, että miksi ihmeessä mä en pysäyttänyt sitä kontakteille, kun just sitä oltiin viimeksi treenattu? Tuli vaan sellanen kisamoodi taas päälle, että äkkiä vaan eteenpäin hinnalla millä hyvänsä. Todellakin hävetti tällä suorituksella mennä palkintopallille hakemaan pokaali ym. palkinnot. Ens viikonloppuna olisi samassa paikassa taas epikset, joten mennään sinne sitten tekemään ehkä rauhallisempi ja tarkempi suoritus. Ja todellakin hinkataan kontakteja joulunpyhinä.

Pimu ja pokaali

Nöyryytän itseäni vielä lisää, tässä ekan radan video

Edellisen kirjoituksen jälkeen ei ole enää sisälle pissailtu, mutta saa nyt nähdä koska tulee taas.

Eilen päästiin juoksutauon jälkeen taas agitreeneihin ja oli kyllä melkoista sähläystä. Treenattiin lyhyttä tekniikkapätkää, jossa vain hyppyjä ja putki ja samaan aikaan muut sai treenata erikseen keppejä ja kontakteja. Pimulle ei tällainen treenitapa näköjään sopinut ollenkaan, tuloksena oli ihan täysi kaaos. Me oltiin ekana treenaamassa radanpätkää ja Pimu ei pystyny ollenkaan keskittymään kun vieressä muut koirat treenaili keppejä/kontakteja. Se kyräili sinne (varsinkin Lily-tätiä) koko ajan ja karkasi/yritti karata noin 100 kertaa. Lisäksi radalla oli yksi takaakiertokohta, josta tultiin noin 100 kertaa ali. Siis vaikka siinä oli kaksi rimaa päällekäin, niin silti tultiin joko tositosi matalana alta tai sujahdettiin niiden välistä. Hinkattiin ja hinkattiin sitä kohtaa siis moneen kertaan ja lopulta sain sen menemään joten kuten, mutta ei jäänyt kovin hyvä fiilis.

Sitten siirryttiin treenaamaan puomia, ja tällä kertaa pysäytin Pimun seis-käskyllä alakontaktille joka kerta. Hyvin alkoi toimimaan, joten näin taidan jatkaa tästä eteenpäinkin, koska pelkällä namialustalla se ei tunnu kunnolla tajuavan, että sinne pitää pysähtyä. Otettiin myös vähän muuria, mutta Lily-täti meni samaan aikaan radanpätkää, ja sinne piti kurkkia/karkailla koko ajan ja palikat vaan lenteli... Lopulta sain sen menemään muutaman kerran muurin kunnolla ja mentiin pitämään vähän taukoa ja rauhoittumaan (niin ohjaaja kuin koirakin) kentän reunalle.

Kun oltiin rauhoituttu ja syöty nakkia, päätin kokeilla keppejä, vaikka vähän epäilin ettei siitä tule mitään tällä keskittymiskyvyllä. Yllättäen Pimu menikin ne ihan kivasti eikä enää kyräillyt muitakaan yhtään. "Vaikeammalta" puolelta se meinasi jättää koko ajan viimeisen välin menemättä (mulla oli namikippo vissiin vähän huonossa paikassa odottamassa), mutta toiselta puolelta saatiin tehtyä monta hienoa pujottelua ja melkein aina meni aloituksetkin nappiin. Jippii, se osasi! Vähän kun vielä saadaan varmuutta, niin uskaltaa ehkä kokeilla niitä jo radallakin. Sitten mentiin vielä A:ta muutaman kerran ja pysäytin sielläkin seis-käskyllä alakontaktille ja hyvin toimi. Ihan lopuksi kokeiltiin vielä radanpätkää medi-korkeuksilla, eikä enää tullut alituksia yhtään. Tiputteluja kylläkin, mutta sain pätkän mentyä lopuksi ihan OK.

Huh huh, mitkä treenit. Näin vaikeeta ei ole ollut pitkään aikaan ja se karkailujen määrä oli jotain ihan järkyttävää... No yleensähän ei treeneissä mene kuin yksi koira kerrallaan, että sinänsä sen ymmärtää kun eihän Pimu pysty radan reunallakaan katselemaan rauhassa jos joku koira menee rataa. Kepeistä jäi sentään hyvä fiilis. Treeneissä oli mukana myös pienenpieni Luu-bc, jota pikaisesti vähän nuuhkittiin ja moikattiin. Pimu osasi olla yllättävän nätisti.

Ja taas se alkoi, nimittäin sisälle kuseminen.

Pimu oli jo monta viikkoa tosi hienosti sisäsiisti, eikä enää olla päästetty sitä öisinkään ulos. Kyllä se yleensä aina jossain kohtaa yöllä tepastelee siihen malliin, että haluaa ulos, mutta menee kuitenkin takaisin nukkumaan eikä aamullakaan sillä ole ollut mikään kiire pissalle. Tällä viikolla sitten on jo kahtena yönä tullut pissat sisälle kolmen aikaan yöllä. Eilen oli pissattu myös työpäivän aikana. Pissat tulee aina keittiön matolle, joten otin sen pois ja laitoin pissapaperit vanhaan tuttuun paikkaan, jospa ne kuset vaikka osuisi sitten jatkossa siihen. Iltaisin ollaan viety sitä noin tunnin lenkki yksinään, että varmasti saa ja malttaa pissata tarpeeksi ennen nukkumaanmenoa. En tiedä mitä seuraavaksi keksisi.

Juoksut on nyt kuitenkin ohi ja maanantaina päästiin toko-treeneihin. Pimu oli ihan mukavasti kuulolla ja pystyi yllättävän hyvin keskittymään hommiin vaikka oli muita koiria paikalla. Pelkäsin hieman, että treeneissä olisi nähty suurta riehumista ja muiden kyttäilyä, mutta ihan hienosti Pimu käyttäytyi. Nyt vaan pitäisi ihan tosissaan alkaa treenailemaan myös ilman sitä nakkia/lihapullaa koko ajan kädessä. Heti kun namin jättää pois alkaa varsinkin seuraamisessa kauhea haahuilu.

Torstaina päästään myös agitreeneihin pitkästä aikaa. Saa nähdä mitä siitä tulee. Nyt pitää äkkiä saada kepit ja rengas opetettua kuntoon, jotta päästään starttamaan virallisissa kisoissa heti maaliskuussa.

Lonkka- ja kyynärkuvat on nyt arvioitu myös kennelliitossa ja Ventelän antamat alustavat arviot piti, joten nyt ollaan virallisestikin täysin terveitä.

Muuten ollaan juoksujen takia vietetty hiljaiseloa kun ei olla treeneihinkään päästy. Ei olla kotosallakaan treenattu oikeastaan mitään ja käyty vaan hihnalenkeillä. Tosi tylsää elämää siis, mutta Pimun pääkoppa on kestänyt hyvin tekemättömyyttä. Ensi viikolla toivottavasti päästään jo treenailemaan ja juoksentelemaan metsässä. Parhaat päivät taisi olla jo viime viikonloppuna, tai ainakin silloin Pimu tarjoili itseään tosi innokkasti Minnille. 

Eilen käväistiin Kankaanpäässä lonkka-, kyynär- ja selkäkuvissa. Alustavan arvion mukaan Pimulla olisi lonkat A/A ja kyynärät 0/0. Selkä oli myös ihan puhdas. Viralliset arviot tulee sitten jonkin ajan päästä kennelliitosta, mutta tämän perusteella voi hyvillä mielin jatkaa harrasteluja (kunhan nyt ensin juoksuista päästään).