Jihuu, jippii, se osasi!  Nimittäin pujotella, ja sitä myöten saatiin vihdoin myös tulos aikaiseksi, eikä mikä tahansa tulos vaan vitonen ja vieläpä kahteen kertaan! Nämä meidän uran tähänastiset huippuhetket koettiin viime lauantaina SDP:llä Takkujen kisoissa. Siellä kisattiin kaksi agirataa, joissa tuomareina Kari Jalonen ja Anne Viitanen. Kisat käytiin kahdella radalla yhtäaikaa, joten kisat sujui todella jouhevasti ja nopeasti. Maxi-ykkösiä oli päälle 40 koiraa ja Pimu sai kunnian olla ensimmäisenä lähtövuorossa molemmilla radoilla. Harmittavasti radoista ei ole videota olemassa, kamera oli kyllä mukana, mutta olin niin hermona ennen startteja, etten huomannut antaa sitä kenellekään.

Kisat alkoi aamulla klo 9 ja vaikka olin paikalla noin 8.15 tuli silti ihan sikakiire lämmitellä koira, sillä ilmoittautumisessa oli toodella paha ruuhka ja mun piti ehtiä hyvissä ajoin ennen rataantutustumista sisälle halliin totuttelemaan Pimua tunnelmaan. Ehdittiin vain pienehkö lenkki heittää ja vähän vapaanajuoksua. Tultiin sitten halliin, jossa tehtiin namivenytyksiä ja jalkojenvälipujottelua, jotta koira lämpenisi edes hieman enemmän. Pimu oli yllättävän rentona hallissa, vaikka porukkaa ja hälinää oli ihan törkeästi. Se jäi ihan tyytyväisenä häkkiin rataantutustumisen ajaksi.

Ensimmäisenä oli Jalosen rata. Alku oli vähän paha ja aiheutti harmaita hiuksia. Alussa oli mutkaputki, jonka suut oli todella lähellä toisiaan ja koira piti saada lähempään putkensuuhun, joten oli pakko ehtiä aika lähelle ohjaamaan. Putken jälkeen kaksi rinnakkaista hyppyä, joilta kääntö kepeille, jonne olisi hyvä ehtiä vaihtaa puolta. Treenasin tähän kohtaan valssia, mutta totesin että en taida ehtiä, joten jätin tämän kohdan hieman auki (jo senkin takia, että epäilin suuresti meneekö se keppejä ollenkaan). Loppurata olikin suoraan juoksemista, ainoastaan yksi tiukka kääntö A:n jälkeiseltä hypyltä puomille. Hain Pimun häkistä ja aloin rauhoitella ja syöttää nameja. Onneksi joku kanssakilpailija oli pyytänyt, että saisi startata ekana, joten oli hieman enemmän aikaa valmistautua. Lähdettiinkin siis tokana radalle ja Pimu jäi suht. hyvin lähtöön. Hieman se kumartui eteenpäin, mutta istui kuitenkin ja pääsin kahden hypyn päähän vastaanottamaan. Alku lähti hyvin, vaikeahko putkensuuansa selvitettiin, ja vaikka Pimu joutui hyppäämään muurin suoraan mua päin, niin ei kolissut! Mutkaputken jälkeinen eka hyppy tippui, otin sitä voimaakkasti käteen kiinni, että saisin sen käännettyä viereiselle hypylle ja takajalat tipautti hienoisesti riman. Seuraava hyppy ok, mutta sitten tuli kepit ja mä olin ihan vikapuolella. Tein sitten ex tempore -ratkaisun ja heitin Pimun paikaltani kohti keppejä ja aloin käskyttää. Se lähti pujottelemaan oikein ja jatkoi hienosti loppuun asti, vaikka mä jouduin vaihtaan puolta sen takana! Takakaarteen hypyt-pussi-putki-suora Ok, sitten A ja hyvä kontakti. A:n jälkeistä hyppyä hieman varoin, joten käännös venähti, mutta kääntyi kuitenkin puomille, jonka kontakti oli hyvä ja sitten oltiinkin jo maalihypyllä. En meinannut ensin uskoa, että me ihan oikeasti tehtiin tulos, piti käydä parilta kaverilta varmistamassa, että todellakin ainoastaan yksi rima tippui!

Toinen rata oli Anne Viitasen käsialaa ja oli suoraviivaisempi kuin Jalosella. Kepit oli suht. alussa ja sinne mentiin suoraan putkesta renkaan kautta, eli täysiä. Keppien jälkeen oli pussi ja hyppy, jolta piti saada koira kääntymään puomille vaikka suoraan edessä oli muuri aika lähellä. Loppuradassa ei oikeastaan mitään ihmeitä, hyvin suoraviivaista menoa. Tälle radalle Pimu lähti ensimmäisenä. Jäi taas lähtöön muuten ihan OK, mutta vähän kumaraan. Alku meni hienosti lähetin sen kepeille aika kaukaa ja hidastamatta ja sehän meni ihan superhienosti! Pussin jälkeisellä hypyllä piti kääntyä tiukasti pois ansamuurilta ja yritin vekata, mutta otin taas liian tiukasti ja rima tippui. Tällä kertaa Pimu rysäytti ihan kunnolla. Sain sen kuitenkin käännettyä puomille hienosti ja onnistuin tekemään siinä takanaleikkauksen. Puomin kontakti ei ollut nyt niin hyvä, se pysähtyi kyllä mutta ei ihan niin tarkasti 2on2off kuin ekalla radalla. Tästä johtuen mulla meni pasmat sekaisin, enkä enää ohjannut kunnolla ja Pimu joutui kyselemään melkein joka esteellä mihin sen kuuluu mennä. Räpellettiin kuitenkin maaliin asti virheittä, joten tältäkin radalta vitonen!

Tavoitteena meillä oli näissä kisoissa osata pujotella ja saada tulos, joten tavoitteet täyttyi täydellisesti. Seuraaviin kisoihin voi asettaakin sitten jo nollatavoitteen, koska näköjään me pystytään siihen. Molemmat rimantiputukset sattui sellaisissa kohdissa, joissa otin käännöksen liian tiukasti. Kontaktit hieman levisi toisella radalla, Pimu kyllä pysähtyi, mutta tuli jotenkin epätarkasti. Ekalla radalla kontaktit meni ihan nappiin. Vihdoin ja viimein saatiin Pimulle myös vertailukelpoinen aika, mikä olikin oikein ilahduttavaa. Ekalla radalla Pimu oli toiseksi nopein, vaikka seisotin sitä kontakteilla aika pitkään. Toisella radalla se ei enää ollut niin nopea, mutta se ei myöskään edennyt niin sujuvasti kun joutui koko ajan kyselemään tumpelo-ohjaajalta suuntaa. Todella hienot radat meille kuitenkin molemmat, sijoitukset oli 6. ja 7. Tästä on niin hyvä nyt jatkaa eteenpäin, toivottavasti juoksut ei ala ihan vielä, että päästäisiin vielä kisaamaan muutamaan kertaan ennen niitä.