Lauantaina oltiin SDP:llä epiksissä, jossa vierähtikin useampi tunti. Tulin paikalle ajoissa tsekkaamaan mölliradan, mutta se olikin hyppäri, joten ei meillä ollut mitään järkeä osallistua siihen kun kerran kontakteja tultiin treenaamaan. Jäätiin odottelemaan kisaavien rataa. Rata oli melko helppo. Ainoastaan alussa oli hankalahko putkiansa, kun koira piti saada käännettyä hypyltä kepeille takana olevan putken sijaan. Menin radan kaksi kertaa. Ekalla kertaa tein alun valssilla ja sain Pimun sujautettua kepeille kakkosväliin. Päästiin kuitenkin jatkamaan toisella yrityksellä, mutta sitten tuli ainakin keppien jälkeinen muuri alas ja lopulta hyllytin puolessa välissä väärään putken päähän. Keinu oli vähän epämääräinen ja Pimu vapautti itsensä ihan pikkuisen liian aikaisin. Tästä johtuen meni ihan päin seuraavaa rengasta. Lopussa vissiin yksi rima, mutta muuten ihan ok. Toisella kerralla päätin kääntää kepeille jättäytymällä taakse ja tehdä sitten takanaleikkauksen kepeille. Onnasi!! Ja muutenkin oli hyvä rata. Kontaktit pelasi nyt myös keinulla. Vissiin pari rimaa tuli alas jossain kohdassa, mutta tästä jäi hyvä mieli.

Vuoden viimeiset kisat kisattiin sunnuntaina ja samalla tehtiin totaalinen pohjanoteeraus tälle vuodelle. En ainakaan muista, että olisi tänä vuonna näin surkeasti mennyt. Kolme rataa ja kolme todella huonoa hyllyä. Kisattiin Liedossa ATT:n hallissa ja voi olla, ettei sinne mennä nyt ainakaan vähään aikaan uudestaan. Hallissa oli ahdasta eikä kunnon lämppätilaa. Lisäksi Pimu oli tosi huonolla mielellä ihan alusta asti, eikä sitä parantanut yhtään ennen kakkosrataa sattunut välikohtaus belgin kanssa. Tuomareina agiradoilla Rauno Virta ja hyppärillä Minna Räsänen.

Agilla aloitettiin ja eka rata oli ihan peruskauraa, suoraviivaista menoa. Pimu jäi lähtöön tosi huonolla mielellä ja korvat luimussa. Plääh. Jouduin komentamaan monta kertaa tiukasti, mutta silti se oli hiipparoinut sieltä sen verran perään, että ykkösrima tuli alas. Alussa oli tiukka käännös putkeen, jonka jälkeen tuli kiire persjättöön. Tähän oli pakko kehittää vaihtoehtoinen ohjaustapa sen jälkeen kun muutama bortsu oli tullut täysiä ohjaajan jaloille putkesta kun persjättö oli myöhässä. Väänsin siis tähän väkinäisen valssin ja ehdin persjättöön. Päästiin rataa tosi mukavasti loppusuoralle asti, rimat pysyi ja kontaktit toimi, joten jotain hyvää tässä reissusssa sentään oli. Sitten tultiin loppuun, jossa vielä jäljellä hyppy, kepit, pituus ja hyppy. Ennen keppejä rima alas ja kepeille kakkosväliin. Uudella yrityksellä taas kakkosväliin! Nyt alkoi jo vähän mennä hermo kun kolmas yrityskin samoin -> hyl. Hinkattiin varmaan viiteen kertaan ennen kuin aloitus onnasi ja päästiin jatkamaan loppuun. Kyllä ärsytti!!

Toinen agirata oli samantyylinen. Odoteltiin lähtöalueella kaikessa rauhassa kun yhtäkkiä lähtövuorossa ollut belgi karkasi radalta ja änki itsensä lähtöalueen aidan välistä suoraan meidän päälle. Itse menin tietty ihan paniikkiin ja yritin toisella kädellä pitää Pimua selkäni takana ja toisella huitoa belgiä pois. Onneksi yksi ratahenkilö tuli apuun ja sai hätistettyä belgin lopulta meidän kimpusta. Pimu vaikutti suht ok:lta, enkä usko, että belgi sai napattua sitä, mutta itse olin taas ihan itku kurkussa (muistui mieleen viime vuoden KLAG, kun Nellille kävi samoin juuri ennen lähtöä) ja paniikissa. Syöttelin Pimulle nameja ja yritin itsekin rauhoittua. Belgi meni sitten radalle (tietty oli saanut jo hyl tuosta karkaamisesta) ja kun se tuli maaliin, niin se yritti taas rynniä meitä kohti. Onneksi ohjaaja oli nopea ja sai napattua sen kiinni ajoissa. Näistä lähtökohdista olikin kiva lähteä seuraavan koiran jälkeen radalle.  Lähdössä Pimu oli taas luimisteleva ja kyttäilevä. Kepit oli tällä kertaa jo viides este ja siihen päästiinkin nolla alla. Sitten sama homma ja hinkattiin aloitusta noin viis kertaa ennen kuin pujoteltiin oikein!! Jatkettiin vielä pari estettä, mutta keinulta Pimu karkasi ilman lupaa, joten mentiin sitten pois.

Hyppäri oli vielä jäljellä ja vakavasti harkitsin, että jätetään se väliin kun ei kerran mikään suju. Tuomariksi vaihtui Räsänen ja rata olikin yllättävän kiemurainen (mm. takaakierto ja välistäveto!), joten ajattelin sen sopivan meille paremmin ja päätin vielä yrittää. Tällä kertaa belgin ohjaaja odotteli ulkona omaa lähtövuoroa ja toi koiransa vasta viime hetkellä sisälle. Samoin heti radan jälkeen vei koiran suoraan ulos, joten mitään välikohtausta ei päässyt syntymään. Me yritettin pysytellä Pimun kanssa piilossa sen aikaa. Lähdössä taas kyttäilyä, mutta ensimmäiset 5 estettä taas päästiin nollalla. Sitten kepit ja tällä kertaa päästiin sentään jo kolmannella yrityksellä oikein. Sitten muutama este kunnes yksi rima alas ennen takaakiertohyppyä. Takaakierto pysyi, mutta taas seuraava rima alas. Putken jälkeen päästiin koittamaan välistävetoa, mutta en uskaltanut tehdä sitä tarpeeksi tiukasti rimojen takia, joten eka hyppy pitkäksi, eikä taipunut enää vetoon, joten seuraava hyppy väärin päin. Lopussa rysäytettin yksi hyppy vielä ihan päreiksi. Tällä radalla oli rimat eri korkeuksissa (Räsäsen normityyliin), joten sekin varmasti hämäsi Pimua kun noin paljon roiskui.

Kaiken kaikkiaan melko paska reissu ja harmittaa, että vuoden viimeiset kisat meni näin huonosti. En tiedä mikä alun perin vei Pimun mielialan niin vääräksi, ettei se kyennyt pujottelemaan. Edellisenä päivänä oltiin tosin nelisen tuntia SDP:n epiksissä ja sen jälkeen vielä matkattiin Turkuun Kaisan luo yöksi, joten olisiko se ollut vaan väsynyt? Nyt kisatauolle ja yritetään saada edes onnistuneita treenejä alle ennen seuraavia kisoja.