Viime viikolla treenattiin agia pariin otteeseen. Maanantaina Minna pyysi meitä treeniseuraksi Niihamaan, kun heidän ohjatut treenit oli peruttu, joten sinne siis. Laadin kentällä olleista esteistä kaksi rataa sisältäen kontakteista keinun ja puomin. Pimu oli oikein super! Kepit meni yllättävän hyvin kun menin lähemmäksi keppejä ohjaamaan ja rimatkin pysyi. Kerrassaan taitavaa! Keinun kontaktille ei meinannut millään jäädä odottelemaan, vaan takajalat lipesi jossain vaiheessa aina pois. Puomin kontakti sen sijaan oli oikein mallikas ja Pimu tuli heti alas asti. Okserin kanssa oli pahoja vaikeuksia, sitä pitäis treenata nyt tosi paljon, koska Pimu ei vielä oikein hahmota sitä. Sain lopuksi myös kokeilla rataa Taika-sheltin kanssa ja kyllä mun shelttikuume edelleen on voimissaan. Sitten kun vaan tulis mun vuoro saada uus agikoira...

Keskiviikkona oli viimeiset ohjatut tokotreenit tällä erää. Tehtiin pariin otteeseen paikallamakuuta häirittynä, kolme liikettä kisamaisesti ja loppuun vielä normaali paikallamakuu. Kisamaisesti tein jäävät liikkeet ja luoksetulon. Meni muuten ihan ok, mutta seisomisessa alkoi vähän teputtaa kun palasin koiran taakse. Positiivista kuitenkin, että meni maahanmenossa heti ekalla käskyllä, eikä arponut seisomistakaan. Paikallamakuut meni ihan normaalisti. Lopun makuussa oli vaan kuulemma taas siirtänyt toisen etutassun allensa, mitä se on aina välillä tehnyt. Muuten makoilee edelleen lonkalla, mutta pysyy siinä koko ajan.

Torstain agitreeneissä tehtiin kahta pikkupätkää, joista eka nollalla läpi, jihuu! Ei se sisältänyt kuin 9 estettä, mutta oli siinä kepitkin. Toinen pätkä ei mennyt enää niin jouhevasti, ja tehtiin medirimoilla, kun ei jaksettu nostaa. Ihan ok treenit kuitenkin. Lisäksi otin puomin alastuloa siten, että juoksin itse kontaktin ohi ja palasin palkkaamaan. Hyvin kesti. Treenien jälkeen mentiin metsään ja käytiin katsomassa Tamskin uuden kentän rakennustyömaata. Ihan työmaan vieressä tiellä Pimu käveli pikkuisen kyyn päältä, ja siis astui keskelle käärmettä! Hyi kun pelästyin, kun tajusin ettei se ollutkaan mikään keppi vaan elävä inhotus. Kyy luikerteli siitä sitten ojaan aika nopeasti. Hyi hitto! Autoille palatessa päästin Pimun vielä uimaan Niihaman pikkumutalutakkoon ja autoilla huomasin, että sen oikeasta etutassusta tulee verta. Siellä oli anturoiden välissä haava, jota yritin sitten epätoivoisesti saada putsattua Pimun juomavedellä. Koko koirahan oli siis ihan mudan peitossa ja olin vielä menossa tallille kouluttamaan alkeisryhmääni. Onneksi haava ei enää vuotanut ja kotona sain sen vihdoin putsattua kunnolla. Pimua ei haava tuntunut haittaavan, vähän se aristi illalla kun putsailin sitä, mutta käveli ihan normaalisti ym. Viikonloppu otettiin kuitenkin rauhallisesti ettei haava vaan aukene uudelleen ja perjantain hakutreenitkin jäi Pimulta väliin. Pimu siis tosiaan on alkanut harrastaa myös hakua, mutta ei mun vaan Jussin kanssa.  Kisatavoitteita heillä tuskin on, mutta luulen, että laji sopii Pimulle ihan hyvin.

Huomenna olis sitten eka AVO-luokan koe tokossa. Hirmuisesti ei vielä jännitä, koska ollaan käyty möllitokoissa ja tiedän, että koiran kyllä pitäis osata. Eniten tällä hetkellä ärsyttää kaukot, koska en ole edelleenkään saanut opetettua Pimua menemään suoraan maahan, ja lonkka-asennosta istumaannousut on melko kummallisia välillä. Saa nähdä mitä tuomari tykkää meidän venkurakaukoista... Hyppy on ehkä vielä pienoinen mysteeriliike, eikä seuraamisestakaan aina oikein tiedä, mutta muut pitäisi sujua vireestä huolimatta ihan ok.

Lauantaina punnitsin Pimun ja koin suuren järkytyksen! 17kg! Mitä ihmettä? Toukokuun alussa se on painanut 15,4kg, joka on sille aika sopiva paino. Kyllä se nyt tuntuukin aika lihavalta kun kokeilee kylkiä. Talvellahan se lihoi ja painoi enimmillään jotain 16,5kg, mutta sain sen laihdutettua takaisin normaalimittoihin. Nyt näköjään on taas vähän lipsahtanut...

Nyt näkyy Pimun polvitulos koiranetissä, 0/0 niin kuin pitääkin. Silmät tsekattiin samalla kerralla, mutta sitä tulosta ei vielä näy. Terveet oli kuitenkin silmätkin.