Viime viikolla päästiin vihdoin ohjattuihin agitreeneihin, jotka ei kyllä menneet kovin hyvin. Tauko näkyi erityisesti siinä, että Pimu kävi tosi kuumana ja rata meni häsläämiseksi. Takaakierroissa ruvettiin taas alittamaan rimoja tai sitten kierrettiin koko himpuran este. Aaaaargh! Tilannetta ei tietenkään mitenkään auta se, että itse hermostuu moiseen pelleilyyn, mutta kyllä taas hermoja koeteltiin. No, saatiin me nyt sentään jotain pätkiä menemään ihan kohtuullisestikin. Sunnuntaiksi olin varannut navetalta vuoron, mutta en mitenkään enää jaksanut venyä treenaamaan, kun olin jo pitkän päivän palellut Niihaman maneesissa, jossa aamulla kisasin Nellin kanssa ja loppupäivän olin talkoissa. Tänäkään viikonloppuna ei taideta ehtiä treenaamaan kun lauantai kuluu Nellin kisoissa Turussa ja sunnuntaina on Pimun näyttely.

Maanantain toko-treenit meni aika hyvin tällä kertaa ja pieni toivo elää siitä, että uskallettaisiin kokeeseen keväällä. Paikallamakuussa otettiin Pimun kanssa reilusti väliä molemmilla puolilla olleisiin koiriin ja nyt se pysyi koko ajan maassa! Kävin tosin kerran välissä palkkaamassa. Ensi kerralla voisi kokeilla jo ihan "oikeeta" paikallamakuuta kunhan vaan pitää reilun välin muihin koiriin. Tehtiin pitkähkö seuraamispätkä Even käskyttämänä ja ilman välipalkkausta. Edelleen Pimu ottaa välillä turhan paljon etäisyyttä, mutta palautuu sitten oikeaan paikkaan kun antaa uuden seuraamiskäskyn. Ihan tyytyväinen olen siihen, että se kuitenkin pysyy jonkinlaisessa kontaktissa eikä ala heti huitelemaan miten sattuu. Itsekseni otin vielä lyhyempiä seuruupätkiä ilman palkkaa siten, että palkkasin vasta kahden seuruupätkän jälkeen. Pimu oli jotenkin paljon enemmän hereillä jälkimmäisissä pätkissä, kun se ei saanutkaan palkkaa ensimmäisestä seuraamisesta. Tällaista treeniä nyt vaan lisää. Seuraaminen oli kyllä paljon parempaa kun en ottanut välissä ollenkaan jääviä liikkeitä. Heti jos niitä treenaa, niin koko seuraamisesta tulee vähän sellaista lahnamaista ja Pimu koittaa koko ajan ennakoida, että kohta tulee pysähdys/maahanmeno. Pitänee kehittää joku merkki siihen, että onko luvassa pelkkää seuraamista vai joku jäävä liike, että jää turhat ennakoinnit pois.

Viime viikolla saatiin kokeilla minkälaista olisi, jos taloudessa olisi kaksi cavalieria ja kaksi bortsua. Pimun emä, Tuittu, oli meillä hoidossa. Pimu ja Tuittu tuli oikein hyvin toimeen, mitään välikohtauksia ei ollut koko aikana ja lenkilläkin mentiin tosi nätisti vierekkäin. Toisin sanoen Pimu tiesi tosi hyvin oman paikkansa ja sen, että Tuittua ei kannata turhaan lähennellä. Ihan hyvä näin, sillä Pimu pääsee viikon päästä sitten taas vastavuoroisesti kasvattaja-Miikulle hoitoon kun me lähdetään reissuun Jussin kanssa.

Sunnuntaina on siis luvassa Pimun eka virallinen näyttely, jonne lähdetään H:n kiilto silmissä. Näyttelypaikkana on Niihaman maneesi, joka on ehkä hieman outo ja epäsopiva valinta näyttelyitä varten. Ainakin viime viikonloppuna siellä oli agikisojen aikaan ihan kiitettävästi hevosenpaskaa ympäriinsä ja muutenkin Nelli oli ihan ruskea hiekasta, kun se siellä vähän aikaa juoksenteli. No, ei oteta turhan vakavasti tätäkään reissua, pääasia on että saadaan arvostelu ja toivottavasti ainakin se H.