Olipahan sähläystä koko Nokian kisat. Tehtiin uudet virhepiste-enkatkin viimeisellä radalla. Luulin ihan, että me oltiin jo hyllytetty moneen kertaan kun olin ihan sekaisin mitä esteitä oltiin menty ja mitä ei kun jäätiin pyörimään keskelle rataa ja Pimu sinkoili sinne tänne. Jotenkin ihmeellisesti onnistuttiin siitä vielä räpiköimään maaliin esteet oikeassa järjestyksessä, joten siitä tuloksena kauheat lukemat 31,98. Tuomarina oli Eija Berglund ja radat oli vaikeimmat ykkösten radat millä ollaan oltu. Tykkäsin siis tosi paljon, sai oikeasti pohtia ohjauskuvioita eikä tarvinnut juosta kilpaa koiran kanssa, paitsi hyppärillä.

Hyppärillä aloitettiin. Alkuun hyppy, okseri ja suora putki johon tultiin vinoon. Tässä sai pohdiskella kumpaa puolta putkea kannattaa mennä. Seuraavalta hypyltä käännyttiin taas eri suuntaan, joten tähän joutui väsäämään poispäinkäännös/sylkkäriviritelmän. Pimulta tipahti heti eka rima, mutta okseri pysyi. Putken jälkeen tuli ylimääräinen pyörähdys, kun en vaan osannut ohjata ajoissa. Sitten seuraavasta hypystä ohi ja jatkettiin vaan matkaa, joten hyl tähän. Jatkettiin ihan ok muurille, rengas, pussi ja hyppy. Sitten kepit. Otin hieman haltuun ja lähetin, mutta tokaan väliin.... Toisella yrityksellä oikein ja jatkettiin loppurata ihan ok. Yksi rima taisi vielä tulla alas ja lopussa väärään putkenpäähän.

Eka agirata vaikutti vaikealta. Heti aluksi hyppy ja avokulmaan kepeille. A:n jälkeen oli seuraava paha kohta, jossa seuraava hyppy oli tosi pahasti ja sai mietiskellä pitkään mitä siihen keksisi. Viskileikkaus olis ollut paras, mutta ei ollut pokkaa koittaa sitä kisoissa. Lopussa ei oikeastaan mitään ylivoimaista. Pimu aloitti muuten hienosti, mutta eka rima taas alas... Pääasia kuitenkin, että kepit meni kerrasta oikein! Sitten suoraan putkeen ja sen jälkeinen hyppy takaakiertona. Lähdin liian aikaisin etenemään seuraavalle esteelle ja Pimu tuli hypystä ohi. Sain korjattua ja jatkettiin A:lle. Hyvä kontakti! Sain etumatkaa ja yritin viedä pakkovalssilla seuraavalle hypylle. Matka oli niin pitkä, että Pimu hermostui ja hyppäsi päin. Siinä pyörittiin jonkin aikaa kunnes päästiin jatkamaan. Tästä härdellistä vain yksi kielto. Loppurata meni ihan jees, yksi rima vielä alas, mutta muuten oikein kivasti. Puomi oli toiseksi viimeinen este ja siinä seisotin tosi pitkään kun kuljin itse kontaktin ohi ja vapautin vauhdista. Radalta 20 ja yliaikaa sekoiluista + puomiseisotuksesta. Mutta se meni kepit!!!

Toinen agirata vaikutti helpommalta, mutta kyllä siinäkin vaikeita kohtia riitti. Kuten esim. puomin jälkeen kepit 90 asteen kulmassa tosi kaukana. Sitä vientiä sai hieman miettiä. A:n jälkeen oli taas hyppy vaikeasti ja lähetys suoraan putkeen pahasta kulmasta. Tällä kertaa eka rima pysyi! Puomin kontaktille Pimu jäi nätisti ja sain otettua noin 5 metriä etumatkaa kepeille. Sain kun sainkin sen kammettua ekaan väliin ja ehdin jo riemuita onnistuneita keppejä kun se jätti viimeisen välin menemättä. Uusintayrityksellä onnasi ja jatkettiin matkaa. Pari hyppyä, putki ja sitten muurilta palikat alas. Seuraavana A, jonka kontakti kusi. Pimu pysähtyi, mutta vasta maahan. Tässä kohtaa itseltä meni pasmat aivan sekaisin. Mietin sekunnin, että mitä teen. Menenkö pois, otanko A:n uusiks, jatkanko matkaa vai mitä?? Päätin jatkaa, mutta seuraava hyppy oli niin pahassa kulmassa, en saanut Pimua sinne millään. Sitten tuli sekoilua. Pimu  kävi vuoroin joka esteellä koittamassa, että tonneko mennään vai mihin, miksei mamma näytä? Itse vaan nauroin keskellä kenttää, että ei hemmetti mitä sekoilua. Lopulta sain sen hypylle ja siitä putkeen ja loppurata meni hienosti. Luulin tosiaan, että se oli jo käynyt koskemassa vaikka kuinka montaa väärää estettä tai hypännyt hypyn kahteen kertaan tms. Ylläri oli, että tästä räpellyksestä tuli tulos, eli sekoilusta tuli vain kaksi kieltoa. Radalta siis 20 ja yli 10s yliaikaa, melko taitavaa saada tuollainen tulos.

Huhhuh mikä reissu, mutta Pimulla oli varmaan kivaa. Rimat kolisi kahdella ekalla radalla pahasti, mutta kolmannella tuli vain ne muurin palikat alas ja sen aiheutin itse rynnimällä karkuun. Puomin kontaktit oli tosi hienot, mutta A on edelleen vähän epävarma. Keinua ei ollut, joten siitä ei saatu kokemuksia. Kepit onnasi nyt paremmin kuin viimeksi, koska se kuitenkin osasi mennä ne joka radalla, eikä jouduttu sen takia ottamaan hyllyä. Vielä olisi Tamskin kisat sunnuntaina ja sitten aletaan kunnolla keskittyä toko-kokeeseen. Agia kisataan seuraavan kerran juhannuksena.