Maanantaina taas tokoiltiin tuttuun tapaan. Aluksi tehtiin luoksetulo, joka on tällä hetkellä meidän parhaiten sujuva ALO-luokan liike. Sitten otettiin seuraamista, joka ei ole kyllä edistynyt yhtään viime aikoina. Välillä menee hyvin ja välillä Pimu haahuilee kauemmaksi. Seuraaminen on kyllä niin puuduttava liike, että sitä tulee senkin takia treenattua ihan liian vähän. Etsiskellään motivaatiota... Vaihtelun vuoksi vedettiin tällä kertaa myös pienet näyttelytreenit ja loppuun paikallamakuu. Se meni nyt ensimmäistä kertaa ihan nappiin, eli Pimu pysyi!! Vieressä käytiin taas palkkaamassa/komentamassa koiria moneen kertaan ja ihan lopussa viereinen koira singahti täysiä juoksemaan, mutta Pimu vain hieman nytkähti ja jatkoi sitten makaamista ihan rauhassa. JIPPII, suurimmat ongelmat on voitettu. Tässä yhteydessä pitää vielä mainita, että tehtiin aivan uskomaton suoritus viime agitreeneissä liittyen paikallamakuuseen. Jätin Pimun makaamaan kun kävin hakemassa hallin toisesta päästä sinne unohtuneen remmin ja välissä meni koko ajan toinen koira agilityrataa. Ja siellähän se edelleen makasi kun tulin takaisin! Todelliset häiriötreenit.

Aion vihdoin ryhdistäytyä tokon suhteen ja ilmoitan sen nyt tänne blogiinkin, ettei vaan tule jänistettyä. Me aiotaan osallistua toukokuussa viralliseen toko-kokeeseen.  Sittenpähän ainakin tietää mitä meidän vielä tulee treenata, että pystytään ykköstulos tekemään koe-olosuhteissa. Agikisaaminen me aloitetaan sitten vasta, kun Nellille ja Minnille on saatu tarvittavat nollat SM-kisoihin tai viimeistään 7.6. jälkeen. Lauantaina mennään epiksiin ainakin mölliradalle.