No niin, tein ryhtiliikkeen ja alettiin käydä ohjatuissa toko-treeneissä Koirakoutsilla. Sieltä toivottavasti saan apua VOI-liikkeisiin ja lisää motivaatiota myös itsenäisiin treenailuihin. Viime kokeen jälkeen ei olla tehty juuri mitään tokon suhteen. Iltaruoan yhteydessä max pari AVO-liikettä omassa pihassa. Ilmoitin Pimun kuitenkin vielä 22.10. Tamskin kokeeseen AVO-luokkaan. Sieltä toivottavasti tulee viimeinen ykköstulos, mutta jos ei tule, niin seuraava koe meillä on joka tapauksessa vasta VOI-luokassa. Eilen tungin ensimmäistä kertaa metallikapulan Pimun suuhun ja se otti sen ja suostui tulemaan sivullekin kapulan kanssa! Jihuu, loistavaa!

Agissa olen treenaillut itsekseni kontakteja ja aika hyvällä menestyksellä. Radalla niitä ei vieläkään olla otettu. Ongelmana ei ole enää se, että Pimu lähtisi liikkeellä vaan nyt se ei meinaa lähteä sieltä enää millään. Käskyn saa sanoa melkein aina pari kertaa ennen kuin se uskaltaa tulla... Lisää treeniä vaan, niin eiköhän se siitä ala sujumaan. Lokakuun alussa mahdollisesti palataan kisakentille ainakin hyppäreillä.

Pimu täytti viime perjantaina 3-v! Uskomattoman paljon, edelleenkin sitä pitää ihan vauvana... <3 Tässä iässä pitäisi kyllä jo osatakin jotain, joten varsinkin agissa me ollaan kyllä todella paljon jäljessä tavoitteista. No, toistaiseksi Pimu on ollut sen verran terve, että toivottavasti meillä on vielä useita vuosia aikaa tehdä tuloksia agissa. Sen sijaan tokossa oon yllättänyt itsenikin sillä, miten motivaatio on kestänyt treenata näinkin paljon. En olisi vielä vuosi sitten uskonut, että me oikeasti yritetään mennä vielä VOI-luokkaan kisaamaan. Silloin tuntui jo TK1 suurelta tavoitteelta. Ennen seuraavaa syntymäpäivää olisi kiva olla plakkarissa VOI1-tulos ja agissa noustu kolmosiin.