Ei mennyt Kirkkonummen reissu ihan nappiin. Tavoitteena oli optimistisesti nostaa Pimu kakkosiin ja matkaseuralainen Heta kolmosiin. Yhteensä saatiin tehtyä 4 hyllyä ja yksi tulos (jotain 20), joten ihan ei onnistunut. Heta+Jing pääsi sentään palkintopallille surkealla tuloksellaan.  Pimulle siis vain hyllyjä, mutta oli radoissa jotain hyvääkin. Eka rata meni selvästi tuntuman hakemiseen, mutta toisella ja kolmannella rimat pysyi. Ekalla siis kolisteltiin rimoja ja meidän vanha ikiongelma, kepit, pilasi toisen hyvän nollayrityksen. Hyppärin rataprofiili oli vaan niin vauhdikas, että käytännössä luovutin siinä jo lähdössä.

Eka agirata oli Jalosen, ja muuten ihan ok, mutta loppupuolella hankala suora, jonka jälkeen piti saada koira käännettyä puomille. Suoran päässä oli putkensuu tosi tyrkyllä ja lähellä. Tähän kohtaan suunnittelin kaksi ohjausta, varmisteleva valssi ja riskikokeilu takanaleikkaus. Alku meni muuten hyvin, mutta eka rima alas. Menin lähdössä ekan ja tokan hypyn väliin vastaanottamaan, en liikkunut ja käsi oli ylhäällä, joten pistäisin tämän kyllä Pimun piikkiin. Lämppähyppyjä oli vaan pihalla, joten sinänsä ihan ymmärrettävää, että meni haparoiden tämä eka hyppy uudessa paikassa. No, jatkui kuitenkin ihan ok ja päästiin 7 estettä (sisältäen kepit) virheittä, kunnes taas rima alas. Tämä oli ehkä mun vika, koska olin sisäkurvissa edellä ja ehkä Pimulle tuli liian kiire mun perään. A:n kontakti oli taas hyvä ja sen jälkeinen muurikin pysyi hienosti. Tässä vaiheessa päätin, että hankala suoralta käännös vedetään riskillä ja takanaleikaten. Äskeinen rima, joka tippui, sisältyi tähän suoraan, ja sitä ei käyty nostamassa (tai edes poistamassa maasta!) välissä, joten Pimu tulikin suoran sitten aika lujaa, kun ei tarvinnut yhtä hyppyä hypätä ollenkaan ja itse vähän hämäännyin siitä enkä ehtinyt leikkaukseen kunnolla. Sinne siis liukahti suoraan ansaputkeen suoran päätteeksi. Lopussa tein kunnon puomin kontaktitreenin ja juoksin täysiä ohi vapauttaen juoksussa. Tosi hyvin tuli loppuun ja jäi siihen odottamaan vapautusta. Sen jälkeen vielä seuraava rima alas, eli saldoksi kolme rimaa ja siis hyl ylimääräisestä putkesta. Erityisen hyvää oli kepit (ja niiden jälkeinen valssi), muuri ja puomin kontakti.

Seuraavalle agiradalle tuomariksi vaihtui Viitanen ja jo rataantutustumisessa tiesin, että tää on niiiin meidän rata! Radalla oli kolme putkea, jotka mentiin neljä kertaa ja joka kerta oli valinnainen putkenpää. Ihan superia! Ihan liian usein oon onnistunut ohjaamaan Pimun väärään putkenpäähän, joten eipähän tarvisi sitä stressata. Muutenkin rata vaikutti niin sopivalta meille, että lähdin ihan uudella asenteella radalle. Alkoi ihan superisti ja päästiin 11 estettä nollalla! Sitten tuli kepit ja hymy hyytyi hyvin nopeasti. Keppejä ennen oli putki, jonka olin ohjannut keppejä kauempaan päähän, eli Pimu tuli putkesta ulos aika lähellä keppejä, mutta suoraan. Pidin tätä vaihtoehtoa parempana vaikka matka oli lyhyt, sillä toisesta putkensuusta olisi keppikulma ollut hankalampi. Tarkoitus oli jarruttaa hieman ja lähettää kepeille, mutta ei onnannut ja meni kakkosvälistä ohi. Toisella yrityksellä onnasi, mutta en seurannut Pimua enää niin tarkasti ja joku väli kai jäi menemättä, sillä keppien jälkeen tuomari näytti meille hyllyä kun jatkettiin vaan rataa. PÖH! Lopussa kokeilin keinulle persjättöä ja yllärinä Pimu varasti keinulta, joten siitä sitten suoraan pois radalta. Ei kuitenkaan yhtään rimaa alas tällä radalla ja ne ensimmäiset 11 estettä oli niin hienoa menoa!

Vielä oli Jalosen hyppäri jäljellä ja rataprofiili olis voinut ihan hyvin olla vaikka kolmosista. Jollain pikkukoiralla olis ollut kiva koittaa tätä, mutta rimoja roiskivalla maxilla tuli melko epätoivonen olo. Tuntui, että joka paikkaan tulee kiire ja valsseja sai vääntää välillä joka väliin. Päätin, että tällä radalla tavoitteena on vaan itse pysyä liikkeessä ja juosta kunnolla! Alussa olisin halunnut mennä kakkoshypyn taakse vastaanottamaan ihmisnuolella, mutta en uskaltanut riskeerata ekaa rimaa, joten menin tokan hypyn sivuun ja siitä sitten valssaamaan kakkos-kolmosväliin. Olin noin yhden askeleen jäljessä valssin kanssa, joten en ehtinyt blokkaamaan kolmosen viereistä väärää putkea, joten Pimu bongasi sen ja livahti sinne. Edellinen koira meni myös sinne, joten olisko taas jättänyt hajujäljen. Siitä jatkettiin sitten ihan ok. Kepit onnasi ja keppien jälkeinen hyppy, jonka ennen ja jälkeen sai valssata, joten hieman oli hilkulla. Noin 10 estettä mentiin puhtaasti, sitten jäin ihailemaan Pimun tiukkaa käännöstä siivekkeen ympäri ja ohjaus meni niin epämääräiseksi, että Pimu livahti vielä mun selän taa putkeen ja lopusta jäi pari hyppyä sen takia väliin. Muutamalla hyllyllä siis selvittiin, mutta oikein kivasti meni muuten.

Seuraavat kisat oli suunnitteilla 31.3. TSAUlle, mutta en nyt tiedä onko järkeä lähteä. Pimun eka nolla täyttää parin kuukauden päästä jo vuoden (!), joten hieman tuntuu taas vaihteeksi turhalta harrastaa koko lajia, kun vieläkin tahkotaan ykkösissä. Ollaanhan me kehitytty ainakin mun mielestä paljon vuoden sisällä, mutta ei se vaan kisoissa ole näkynyt. Torstaihin asti ehtii vielä miettiä kisailmoittautumista. Jos ei sinne mennä, niin meidän seuraava virallinen koitos onkin sitten 6.4. luonnetesti.

Viime viikolla treenattiin joka päivä jotakin. Keskiviikkona Hannan treeneissä mentiin 20 esteen rataa, joka päästiin loppuun asti muutamassa pätkässä. Alussa piti koira vetää takaakiertoon ja samalla ehtiä seuraavalle esteelle niistoon. Tätä hinkkailtiin jonkin aikaa, että saatiin ohjaajan rytmitys ja niisto kohdilleen, mutta lopulta saatiin aikaiseksi ihan huippuhieno ja tiukka käännös. Toinen hankala kohta oli 90 asteeen avokulma kepeille, jota hinkattiin siten, että Pimu hakisi aloituksen itse ilman, että käyn pyöräyttämässä sen parempaan kulmaan. Keppien jälkeen piti tehdä pakkovalssijaakotus keppien viereisellä hypyllä ja ihan superhienosti Pimu pujotti loppuun asti, vaikka itse menin jo asemiin hyvissä ajoin. Lopussa ei oikeastaan mitään ihmeellistä, joten ihan kelvollista menoa Pimulta tällä kertaa.

Torstaina oltiin valkkuryhmätreeneissä, joissa teemana rääkki. Koirakkoja oli vain kolme, joten saatiin treenata ihan tarpeeksi. Rata oli vaikea ja pitkä, joten ihan suosiolla suunnittelin noin 6-7 esteen pätkiä, enkä edes yrittänyt sen pidempiä. Oli kyllä toooodella hankalaa, mutta ihan huippuhienoja pätkiäkin päästiin. Rimoja lensi varsinkin alussa ihan huolella, eikä lähdössäkään pystytty taas istumaan kunnolla (pelottavan lämmityslaitteen vieressä). Saatiin kuitenkin onnistumaan sellaisiakin ohjauksia kuten takaakiertopersjättö, saksalainen ja viskileikkaus! Lopuksi vielä hinkkailin vähän kepeillä persjättöä ja takanaleikkausta, no problems.

Perjantaina sitten tokoa, kun mentiin kuokkimaan Tamskin tavoittellisten tokoilijoiden treeneihin. Meinasin itsekin viime keväänä tuohon ryhmään hakea, mutta en sitten kehdannutkaan kun meillä oli silloin vasta TK1 kasassa. Sittemmin tuli todettua, että aivan hyvin oltaisiin joukkoon sovittu, joten yritetään päästä seuraavassa haussa ryhmään mukaan. Pimu teki seuraamista, ruutua, hyppynoutoa ja liikkeestä istumisen. Seuraamista vain pikku pätkiä ja palkkasin kun ei edistänyt. Ruutua näyttämällä muutama toisto ja ihan hienosti onnistui. Myös kerran ilman näyttöä ja onnasi sekin. Hyppynoutoa siten, että yritin heittää tosi vinoon. Taitavasti palautui hypyn kautta joka kerta. Lopuksi vielä yksi liikkeestä istuminen siten, että en katsonut Pimua ollenkaan. Istui kuulemma ihan heti, joten palkkasin parin askeleen jälkeen. Tehtiin myös paikallamakuu, joka meni ihan normisti.

Lauantaina tokoiltiin vaihteeksi Miikun kanssa tallilla. Taas tehtiin ruutua, metallinoutoa, tunnari, vähän kaukoja ja luoksetulon stoppia. Ruutua taas näyttämällä, ja tällä kertaa tuli vähän ahnehdittua ja Pimu alkoi epäröidä kun yritin ilman näyttämistä. Tunnari siten, että oma oli vääräkasan vieressä onnistui tosi hyvin, joten jätettiin se yhteen toistoon. Stopit oli taas perseestä niin kuin yleensäkin. Metallia tehtiin nyt hyppynoutona, jos saataisiin siihen vähän motivaatiota sillä tavoin. Seurautin Pimua myös metallikapula suussa. Tehtiin myös paikallaistuminen, mutta mokasin siinä siten, että kävin välillä palkkaamassa ja sen jälkeen Pimu ei enää millään pysynyt istumassa. Täytyy tehdä niin, että liike loppuu aina siihen kun palaan sen luo, eli ei välipalkkoja.