Viikonloppu oli hyvin agilitypainoitteinen ja paljon muuta ei sitten tehtykään. Lauantaina treenattiin Teemu Linnan opissa erityisesti valsseja ja sunnuntaina räpiköitiin Tuulia Liuhdon treeneissä.

Lauantain treenit oli huippuhyvät. Kouluttaja oli ihan huippu, Pimu oli huippu ja ainoa ongelma oli ohjaaja. Näinhän se pitäisikin olla. Ei päästy rataa kovin pitkälle, mutta saatiin tosi hyviä neuvoja ja olin erittäin tyytyväinen koulutukseen. Pimu ei tiputtanut koko treenin aikana kuin 1-2 rimaa, joten sekin skarppasi oikein kunnolla vaikka toistoja tuli paljon. Alussa hinkkailtiin valsseja pitkään. Mä kuulemma paransin kerta kerralta ja lopulta tein ihan oikein, mutta koira ei vaan osannut tulla niihin kunnolla mukaan (kun oon niin kauan tehnyt valssit ihan väärin). Valssien jälkeinen persjättö oli joka kerta myöhässä kuten myös takaakiertohypylle tehty niisto, mutta silti selvittiin näistä yllättävän hyvin. Seurava pätkä mitä hinkattiin sisälsi kepit, jonne tultiin avokulmassa (vaikeeta). Pimu meni kuitenkin heti ekalla yrityksellä ihan oikein, mutta kuulemma mun ohjauksesta näkee, että mä pelkään keppejä, joten mun ohjaamista korjailtiin sitten loppuaika. Harmillisesti Pimu oli jo aika väsynyt ja veti herneet nenään parin toiston jälkeen kepeistä, eikä enää mennyt oikein. Pistettiin vähän siivekkeitä esteiksi pariin ekaan väliin ettei se pysty menemään väärin ja pakotettiin se menemään muutaman kerran. Ei se ainakaan vaikuttanut paineistuvan, joten ehkä tätä uskaltaa tehdä jatkossakin. Teemun analyysin mukaan korkeassa vireessä ja pirteänä Pimu keskittyy paremmin ja menee kunnolla kunhan mä vaan ohjaan rohkeasti enkä pidättele sitä. Sitten kun se väsyy, niin alkaa tulla virheitä, mutta sitten täytyy vaan laittaa verkkoapu aloitukseen ja vaatia sitä menemään.

Sunnuntain treenit menikin sitten täysin päin persettä. Tuulian rataa tehtiin kahdessa pätkässä, joista ensimmäisellä päästiin 7 estettä noin kolmen esteen pätkissä ja toinen pätkä hinkattiin kahta estettä. Todella säälittävää ja rahan hukkaan heittämistä, sillä syy miksi ei päästy pidemmälle oli rimat.  Heti alussa hinkattiin vaikka kuinka kauan, että saatiin kakkosrima pysymään ylhäällä. Ensin tein sen valssilla, mutta sitten koitettiin jaakotusta eikä rima pysynyt yhtään sen paremmin vaikka yritin häiritä Pimua vähemmän. Sitten seuraava kolmen hypyn pätkä ja siitä kepeille, joka meni sentään vähän paremmin. Toinen kierros hinkattiin muurin jälkeiseen hyppyyn saksalaista, jossa rima tippui ihan joka kerta. Kaikkea yritettiin, mutta aina alas. Lopulta rima 45cm ja sitten saatiin pari onnistunutta toistoa. Tämän treenin jälkeen olin ihan valmis lopettamaan koko agilityn, niin paska fiilis jäi. En sitten tiedä oliko Pimulla joku syy miksi tiputteli vai oliko mielentila vaan totaalisen väärä. Ei se näin paska ole ollut kuitenkaan pitkään aikaan. Neuvoiksi tuli tehdä ohjauskuviotreeniä matalilla rimoilla ja treenata hyppäämistä erikseen, mutta näinhän me ollaan tehtykin, joten ihan turha reissu ja kaupan päälle paha mieli.

Nyt tulee onneksi agitaukoa lauantaihin asti. Pääsee vähän sulattelemaan eilistä räpiköintiä ja selvittämään onko Pimulla jotain häikkää. Kontakteja ei päästy tekemään koko viikonloppuna, joten ellei lauantain Oreniuksen treeneissä pääse tekemään niitä, niin täytyy käydä hinkkaamassa vähän omatoimisesti ennen sunnuntain kisoja.