On näköjään vähän unohtunut päivitellä tänne kuulumisia, joten tässä tulee. 1-v synttäreitä vietettiin viime viikolla, tai ei oikeastaan vietetty, sillä Pimu-ressukka ei saanut edes kakkua tai lahjaa. Juhlan kunniaksi uskallettiin treenata ohjauskuvioita omassa pihassa muutamalla hypyllä ensimmäistä kertaa maxi-korkeudessa. Alkutreeneistä rimat roiskui, mutta kun suurimmat innot saatiin purettua, alkoi rimatkin pysyä tosi hyvin ylhäällä. Treenin aiheena oli takaaleikkaus, eikä meinannut kääntyä sitten millään.. Lopulta kepo tuli hätiin ja heiluttelemaan lelua hypyn taakse, niin johan alkoi onnata. Pitäisi malttaa enemmän tehdä tällaisia lyhyitä ohjaustreenejä oikeallakin kentällä, eikä aina vaan painaltaa rataa. Agilityä ollaan edellisen kirjoituksen jälkeen treenattu myös kentällä muutamaan otteeseen ja Tuittu-äiskäkin oli kerran mukana.

Tokoakin ollaan treenailtu aina välillä. Tällä hetkellä suurin ongelma meillä on edelleen paikallamakuu. Se ei onnistu enää lähes tulkoon ollenkaan treeneissä. Pimu kyttäilee koko ajan muita ja hiippailee aina jossain vaiheessa mun perään. Kotipihassa se pysyy maassa hienosti sen aikaa, että haen postit postilaatikosta ja kestää ohikulkevia ihmisiä häiriönä. Pidempää aikaa ei olla enää otettu. Nyt on treenattu myös oikeankokoista toko-hyppyä kotipihassa. Hyvin se sen hyppää. Muissa alo-luokan liikkeissä ei ainakaan tässä vaiheessa ole ongelmia. Tosin pitäisi alkaa treenaamaan pidemmällä palkkausvälillä jos joskus meinaa kokeisiin mennä. Hurjat kuvitelmat siitä, että tänä vuonna startattaisiin kisaura on haudattu paikallamakuuongelman takia. Katsellaan sitten ensi vuonna uusiksi.

Loppuun perinteinen "koska ne juoksut alkaa" -pohdinta. Eli ei näy eikä kuulu vieläkään. Merkkailee edelleen lenkillä ja viime viikolla merkkaili taas myös pari mattoa... Päädyin sitten laittamaan sille pissapaperit lattialle, mutta nyt se ei ole enää pissaillut sisälle. Karvat on jo melkein kaikki lähteneet, joten kai tämä tästä. En suostu vielä uskomaan, että olisin niin kädetön koiranomistaja, että ne juoksut olis ollut jo, enkä olis vaan huomannut.