Ikuiset ykkösluokkalaiset täällä, moi! Ei onnistunut siis vieläkään. Kolme pientä rimaa kun olisi pysynyt, niin oltaisiin kakkosissa. Muuten oli kyllä kiva mennä Pimun kanssa, koska se oli niin hyvässä mielentilassa. Lähtö ja kepit kerrasta oikein joka radalla, joten niihin täytyy olla todella tyytyväinen.

Tuomareina lauantaina oli Anne Viitanen ja Kari Jalonen. Annen agiradalla aloitettiin ja ihan kivalta vaikutti. Yhdessä kohdassa joutui tekemään takanaleikkauksen (ellei ehtinyt valssata/persjättää) ja puomilta seuraava hyppy oli sivuttain, eli koiran piti itse osata hakeutua loppuun asti, mutta muuten ihan peruskauraa. Alku meni hyvin, lähetin kepeillekin ihan jarruttamatta putken jälkeen ja se osasi! Takanaleikkaus A:n jälkeisillä hypyillä onnasi myös ja siinä kohdassa ekan kerran tuli ajatus, että hittolainen mehän tehdään nollaa ja saman tien ennen putkea oleva rima alas. Kuulemma Pimu tuli ihan päin ja ponnisti tosi huonosta kohdasta. Rima jäi siihen reitille aika pahasti ja hetken mietin kun Pimu oli putkessa, että pitäisikö keskeyttää, mutta yritin ohjata sen sitten mahdollisimman rauhallisesti siitä riman yli renkaalle, eikä onneksi osunut/kompastunut siihen. Puomin kontakti oli surkea. Meni hitaasti alas, ja nyki siinä pari kertaa ja sitten lähti. Jatkoin kuitenkin loppuun, koska se tuli kuitenkin alas asti. Toiseksi viimeinen rima vielä alas, mutta muuten ok loppurata.

Seuraavana Karin hyppäri, joka oli melkein yhtä luukutusta. Epätoivo iski tutustumisessa ja seurasin vaan Anun jälkiä, kun en yhtään keksinyt mitä pitäisi tehdä. Heti alussa muurin palikka alas, joten päätin, että loppuradalla en ainakaan varmistele yhtään. Kepeille tein takanaleikkauksen joka onnasi! Siitä heitto renkaalle ja samalla vauhdilla valssille vastaanottamaan seuraavan hypyn taakse. Tämä oli myöhässä, joten Pimu tuli ohi, mutta jatkettiin vaan siitä sujuvasti rataa. Loppurata ihan ok, vaikka lopun ohjaukset oli kyllä melkoista kalastelua. Ei kuitenkaan yhtään rimaa alas, joten edistystä sekin.

Sunnuntaina sitten jatkettiin ja aloitettiin Marjo Heinon agiradalla. Muuten kiva ja sujuvan tuntuinen rata, mutta kepeille meno tosi jyrkässä umpikulmassa oli kyllä erikoinen ratkaisu ykkösluokkaan ja samoin heti keppien jälkeen sijoitettu putki, joka piti ohjata kauempaan päähän. Alku meni taas hyvin ja sain pidettyä rimat ylhäällä kunnes ennen puomia oleva hyppy tuli alas. Siinä jouduin vähän odottelemaan Pimua melkein paikoillaan ja ilmeisesti sen takia tippui. Olisi pitänyt vaan liikkua kunnolla eteenpäin. Puomin kontakti oli nyt hyvä, tuli alas ja lähti vasta vapautuksessa. Kepeille vein varman päälle ja kävin melkein seinässä asti suoristamassa Pimun linjan. Malttoi hienosti pujotella loppuun, vaikka ansaputken suu oli ihan tyrkyllä ja kesti myös sen kun valssasin keppien jälkeen. A:n kontakti myös hyvä ja päästiin loppuun asti virheittä. Todella harmittava vitonen!!! Radan vaikeudesta kertoo ehkä se, että me tultiin kolmanneksi tuolla vitosella.

Sitten vielä Henri Luomalan agirata, joka oli taas meille hankala hyppy-hyppy-putki -tyyppinen. Heti eka rima alas, joten siihen loppui ohjaajan motivaatio, enkä enää loppuradalla ohjannut kunnolla. Muurin palikat lensi taas tosi komeasti ja sen jälkeen Pimu ampaisi putkesta suoraan toiseen putkeen, joten hyl siitä. Loppuradalla tehtiin vielä yksi hyl, kun mentiin putki väärin päin ja viimeinen rima myös alas, joten tämä oli viikonlopun huonoin rata.

Tosi tyytyväinen pitää kyllä olla keppeihin ja lähdössä pysymiseen. A:n kontakti oli myös tosi hieno joka kerta. Puomikin meni paremmin kuin treeneissä, joten ehkä siihenkin pitää ainakin jossain määrin olla tyytyväinen. Keinua ei harmittavasti ollut yhdelläkään radalla. Treenilistalle tulee nyt ainakin muuri, jota ei saatu kertaakaan tehtyä kunnolla.

Seuraavia kisojakin tuli jo suunniteltua, joten parin viikon päästä yritetään taas.