Viime viikolla liideltiin kolmet treenit, aloiteltiin huonolla ja jatkettiin vähän paremmalla menestyksellä.

Tiistaina Hannan treeneissä oli taas takkuista. Rimoja tippui ja kepit kusi totaalisesti. Lisäksi satoi koko ajan, joten mielentila ei kummallakaan ollut ihan paras mahdollinen. Alussa jouduttiin säätämään jonkin aikaa ihmisnuolen kanssa, kun on taas vähän päässyt unohtumaan se jarruttaminen. A:n jälkeisillä hypyillä säädettiin sitten seuraavaksi, että saatiin kaikki rimat pysymään ja loppuaika hinkattiin keppejä ja lähinnä aloitusta umpikulmaan. Ei vaan pystynyt tekemään kun meni ihan matalana ja luimistellen. Olin taas ihan valmis lopettamaan koko lajin.

Onneksi en kuitenkaan lopettanut ihan vielä vaan mentiin torstaina valkkuryhmän treeneihin Niihamaan. Siellä oli taas ihan eri mielentila, kun ryhmässä on Pimun mielestä sen verran vaarattomia koiria, ettei niitä tarvitse kytätä.  Tehtiin neljä reilun kymmenen esteen pätkää ja meni kyllä melko hienosti. Ekalla pätkällä säädettiin pitkään, että saatiin Pimu pois väärästä putken suusta. Lopulta vedin sen lelulla pois sieltä, mutta vaikka yrityksiä tuli reilusti yli kymmenen, niin silti kaikki rimat pysyi joka kerta! Kepitkin onnasi avokulmaan kerrasta. Toinen pätkä oli ehkä helpompi, mutta siinä piti saada koira jarruttamaan putken jälkeen hypylle, jonka takana itse oli vastaanottamassa. Eka yritys meni säkällä, mutta sitten kun yritin tehdä sitä ihan ajatuksen kanssa, niin Pimu tuli ihan täpöt mun päälle ja sain komean ja kipeän mustelman nilkkaan. Seuraavalla yrityksellä sitten reagoi jarrutukseen tosi kiltisti. Loppua vielä vähän säädettiin, kun yritin saada Pimua kääntymään tiukasti valssaamalla, mutta aina vaan levisi. Kolmas pätkä oli taas ihan mukava ja siinä säädettiin vain hieman kepeille menoa, kun mun ohjaus oli lähinnä mallia "potkaise koira putken jälkeen oikeaan suuntaan". Tuli siis jaloille ihan reilusti ellen käynyt ihan putken suulta hakemassa. Kepit kuitenkin onnasi hienosti. Viimeinen pätkä mentiin sitten minirimoilla, kun oli tullut toistoja jo niin paljon, mutta onnasipahan käännökset hienosti ja muutenkin päästiin se kerrasta nollalla läpi.

Niihamassa on kyllä nyt menneet treenit tosi hyvin, eikä mitään suuria keppiongelmiakaan ole ollut. Näköjään Pimu vetää vaan niin pahat herneet nenään tiistaitreeneissä, ettei pysty tekemään siellä kunnolla. Ärsyttävää.  Todennäköisesti alan käymään Minnin kanssa välillä Pimun sijaan Hannan treeneissä, ettei vallan mene hermot ja muutenkin mun on tarkoitus kisata Minnin kanssa kesällä, joten vähän jotain tuntumaa siihen olis hyvä saada.

Sunnuntaina vielä agsaa SDP:llä Juha Ruokosen koulutuksessa. Rata ei ollut mitenkään älyvaikea, joten ihan mentävissä ja juostakin sai. Alussa säädettiin ennakoivaa valssia, koska Pimu ei tyypilliseen tapaansa kääntynyt kunnolla. Kokeilin nyt tehdä valssin tosi kaukana esteestä ja selvästi alkoi kääntyä paremmin. Täytyypi koittaa tätä toistekin. Seuraavaksi hinkattiin päällejuoksua, jotta uskalsin mennä kunnolla Pimun edelle, enkä jäädä sen tielle. Välistävedossa kääntyi yllättävän hyvin, vaikka muuri oli tosi pahasti tyrkyllä. Loppuaika hinkattiin mun valssia kahden esteen väliin, jossa oli tosi lyhyt matka ja Pimu leiskautti ekan hypyn normityyliin sen verran pitkälle, ettei oikein enää taipunut toiselle hypylle kun se oli niin lähellä. Otettiin rima pois, niin joten kuten sain sen taipumaan kun vaan olin ajoissa. Tää oli kyllä hankala kohta. Lopun pakkovalssi+kieputus meni yllättävän hyvin. Rimat pysyi koko treenin ajan ihan kohtuullisesti, ihan muutaman kerran tuli joku alas, joten hyvin keskittyi.

Viime viikolla myös tokoiltiin pariin kertaan. Perjantain olin kesälomalla, joten suunnattiin päivällä tallille Miikun kanssa. Pimu teki erityisesti ruutua alustalla, luoksetuloa, metskun ja vähän kaukoja. Ihan pätevää touhua oli. Lauantaina tehtiin Jussin liikkuroimana yksi tunnari omassa pihassa ihan täydellisesti. Sunnuntaina taas tallille Miikun kanssa, jossa Pimu teki Priiman kanssa paikkamakuun, ruutua, noudon puukapulalla, kaukoja, luoksetulon maahanmenoa ja seuraamista. Edelleen ihan pätevästi, mutta kaukoissa oli nyt vähän liian iloinen mielentila, joten meni vähän pomppimiseksi. Nouto-ongelmat näyttäisi nyt olevan ohi, mutta en silti viitsi niitä vielä kauheasti treenata.

Enää alle kaksi viikkoa, niin päästään agikisaamaan! Ja enää viisi viikkoa, niin päästään munaamaan itsemme VOI-luokassa...