Jes jes jes!! Päästiin vihdoin pois ykkösistä, eikä siihen edes mennyt sitä sataa starttia niin kuin vähän pelkäsin. Niin kivaa kun pääsee vihdoin koittamaan kisoissakin erilaisia ohjauksia, eikä aina vaan mennä suoraan. Kisaaminen kakkosissa vaatii tosin pientä asennemuutosta, ja nyt oikeastikin on pakko opettaa Pimua kääntymään vähän paremmin. Nyt tulee muutama viikko kisataukoa ja keräillään sillä aikaa pää kasaan kakkosluokan ratoja varten.

Lauantaina siis kisattiin kaksi agirataa SDP:llä tuomarina Leena Rantamäki-Lahtinen. Eka rata tuotti aluksi suurta epätoivoa, sillä rimat oli 60cm ja radalla mentiin pääasiassa vaan suoraan. Keppien jälkeinen elämä oli vielä tosi hankalaa, sillä pikkukoiratkin meinasi tulla yhdestä hypystä ohi, kun ohjaajat myöhästyi. Maxeille tätä hyppyä vähän käännettiin ja kohta tuli helpommaksi. Rata osoittautui kuitenkin ihan mentäväksi, sillä me tehtiin nolla!! Pari hyppyä kolisi, mutta hienosti pysyi kaikki ylhäällä. Kontaktit oli vähintään epämääräiset, A oli ainoa jonka teki kunnollisesti, muilla pikkuisen varasti. No, ihan sama, me voitettiin!! Videokin löytyy, kiitokset Miikulle kuvaamisesta. http://www.youtube.com/watch?v=ud1FlF1Fow4

Päästiin siis heti samana päivänä korkkaamaan myös kakkoset, tosin muutama tunti jouduttiin odottelemaan. Odotusaika vietettiin Miikulla, jossa pääsin palluttelemaan Roihu-mamman valtavaa masua. Ainakin pari pentua sieltä morjesti takaisin potkimalla. <3 Toiveissa olisi siis tästä masusta saada Pimulle leikkikaveri, joten aika jänniä aikoja eletään.

Muutaman tunnin päästä palailtiin SDP:lle korkkaamaan kakkoset. Rata oli ihan mukava, hyvin ykkösten radan tyylinen, mutta vähän enemmän vääntöä. Pimu kyllä vaikutti vähän väsähtäneeltä, kun oltiin oltu jo koko päivä reissussa. Heti alussa toka rima alas ja keinulta vapautin liian aikaisin, joten pituuden jälkeen Pimu oli liian edellä ja livahti väärään putken päähän. Jatkettiin kuitenkin ihan hienosti, ja mm. renkaalta välistäveto onnasi aivan loistavasti. Myös kepeille ampui tosi hienosti oikein. Keppien jälkeen tosin piti vielä käväistä ylimäääräisessä putkessa. Puomin kontaktilla seisotin nyt oikein kunnolla ja pysyi hyvin. Oli kyllä oikein kiva rata, mutta ei meillä oikein ollut enää sellaista kunnon tsemppiä päällä.

Sunnuntaina kisattiin myös kaksi agirataa, tuomareina Ritva Herrala ja Johanna Wütrich. Ritvan rata oli tosi hankala, mikä oli aika yllätys, koska kolmosissa radat on olleet oikein kivoja ja helpohkoja. Alussa ja lopussa sai vääntää, keskivaiheessa mentiin välillä suoraankin. Pimu jäi lähdössä tosi huonosti, joten eka rima alas. Takaakierron jälkeen heitin seuraavalle hypylle jaakottamalla, mutta leiskautti vaan niin pitkälle ja itse lähdin liian kiireellä jatkoon, ettei se enää taipunut seuraavalle hypylle vaan meni puomille. Jatkettiin tästä rataa, mutta tehtiin vielä pari hyllyä ja lopussa käännös valahti ihan törkeän pitkälle. Melkoinen räpellys siis.

Johannan rata oli paljon kivempi. Alussa mietin pitkään miten otan kakkoshypyltä käännön putkeen, mutta päätin sitten vaan kääntää takaa. Virhe, sillä jouduin jäämään vähän paikoilleen, joten kakkosrima alas. Putken jälkeinenkin rima alas, mutta puomilla teki ihan hyvän kontaktin. Seuraavan putken jälkeiseltä hypyltä mentiin reilusti ohi. Päästiin kuitenkin jatkamaan ja hyvin sain käännettyä Pimun A:lle. A:n kontakti hyvä, mutta ei taipunut kepeillä kakkosväliin. Toisella yrityksellä aloitti väärin, joten kolmannella vasta päästiin jatkamaan. Keppien jälkeiseltä pituudelta piti kääntää melko tiukasti, joten siinä viimeinen palikka nurin, mutta ehdinpähän tehdä kaksi valssia ennen A:n alla olevaa putkea olevilla hypyillä. Jippii, tätä mietin pitkään tutustumisessa. Lopussa vielä vika rima alas, joten "huipputulos" 35 + yliaikaa. Taisi olla meidän uran suurimmat virhepisteet, pari kertaa ollaan päästy yli 30 aikaisemminkin.

Seuraavaksi on tarkoitus kisata Takuilla 19.-20.5. ja sitä seuraavat kisat ehkä vasta juhannuksena. Täytyy nyt vähän katsella miten tästä edetään. Lähtökyttäys pitää ainakin ottaa tehokuurille ja kontakteja myös pitää vahvistaa. Samalla täytynee nostaa rimat treeneissäkin vähintään 60cm, tuskin enää ikinä päästään hyppelemään 55cm kisoja.