Viikonloppuna treenattiin ja nautittiin pitkästä aikaa lauhemmasta kelistä. Lauantaina oli Tamskin ALO/AVO-tokokurssin eka kerta. Odotukset kurssia kohtaan oli korkealla, mutta pieni pettymys tuli koettua. Ei tosin kouluttajan suhteen vaan osallistujien. Ihmettelin hieman kun kurssin aluksi kouluttaja sanoi mulle, että me oltiin ainoa koirakko jonka hän oikeasti halusi tälle kurssille, että muita kisaavia ei ilmoittautunut! Siis hä?  Mä oon ainakin odottanut tällaista kurssia jo vaikka kuinka pitkään, kun aina kaikki koulutukset on vaan aloitteleville/mölleille. Kouluttajakin sanoi, että sille oli nimenomaan sanottu, että ALO/AVO-kisaajat kaipailee tällaista kurssia, mutta eipä niitä muita sitten näkynyt... Tästä johtuen kurssille otettiin kaikki ilmoittautuneet kymmenen koirakkoa, joten taso oli jokseenkin kirjava ja meininki sen mukaista. (ja jos erikseen sanotaan, että tällä kurssilla ei saa treenata agilityesteitä, vaikka ne siellä sivussa onkin, niin miksi hitossa sinne tarvii silti joidenkin ängetä?!?)

No, osallistujien runsaudesta johtuen jokaisella oli noin 5 minuuttia aikaa yksin kouluttajan kanssa, jolloin sai näyttää mitä osaa/kertoa ongelmista ym. Toiset pyöri sillä aikaa siinä ympärillä, joten häiriötä oli ainakin riittävästi. Mä näytin Pimun seuraamista lyhyitä pätkiä. Kuulemma ihan kympin seuruuta ainakin nuo pätkät, mutta häiriötreeniä tarvitaan lisää. Perusasennot oli taas vinoja, joten peilin edessä täytyy jatkaa treenausta. Odotteluajalla tein kaukoja, noutoa, luoksetulon pysähdystä ja hyppyä. Kaukot onnistui noin 3 metrin päästä, mutta kun menin 5m päähän, niin tekniikka hajosi. Kotona se kyllä pysyy, mutta näköjään häiriössä ei. Nouto meni ihan OK, otin vaan sivulletuloja kapulan kanssa. Luoksetulossa jätin Pimun istumaan ja kutsuin "tule"-käskyllä luo. Vauhti oli yllättäen ilmeisesti häiriöstä johtuen aika olematon. Jos se tuli laukalla, niin pysäytin käsimerkillä ja käskyllä, jos se ravasi, niin annoin tulla läpi. Hyppy oli aika katastrofi. Oon luullut, että se on ihan hyvällä mallilla, mutta onkin ihan päin peetä tällä hetkellä. Pimu ei ole varma mitä sen pitää tehdä hypyn toisella puolella, joten se tekee vähän mitä sattuu tai tulee saman tien takaisin sivulle. Onneksi mulla on oma hyppyeste, joten saan treenattua sitä vaikka joka päivä kun vaan lumet lähtee pihasta. Loppuun tehtiin paikallamakuu ryhmässä. Hieman jännitti jättää Pimua kun taso oli mikä oli, mutta suurin osa ohjaajista jäi onneksi ihan koiran eteen seisomaan ja namittamaan, eikä lähtenyt kauemmaksi. Eniten pelkään juuri sitä, että joku koira tulee Pimun luo paikkamakuussa, mutta onneksi meille sattui vielä viereen jo vähän enemmän treenanneita. Pimu jäi hyvin makaamaan ja jäin ensin näkyviin seisomaan ja tarkkailemaan tilannetta. Kun ei mitään katastrofia sattunut, niin menin piiloon vähäksi aikaa. Hyvin pysyi. Täytyy nämä treenit ottaa vaan hyvän häiriön kannalta. Harmittavasti kurssilla on niin paljon porukkaa, että varsinainen koulutusaika/koirakko on tosi vähäinen.

Sunnuntaina oli pitkään odotettu Pekka Korrin kisavarma koira -koulutus, joka oli kyllä juuri niin antoisa kuin mitä odotinkin. Tuli taas todettua, kuinka päin peetä mä oon nää tokoiluhommat hoitanut. Ihme, että ollaan edes päästy tähän pisteeseen. Päivä aloitettiin parin tunnin luennolla ja sitten jatkettiin käytännön harjotuksilla, jossa Pimu oli yksi demokoirista. Luennon suurin opetus oli se, että pitää tehdä kahdenlaisia treenejä. Tempputreenejä, joissa treenataan yksittäisiä liikkeitä ja ohjelmatreenejä, joissa treenataan kisasuoritus. Ja siis todellakin noita ohjelmatreenejä pitää olla alla monta, ennen kuin menee yhteenkään kokeeseen. Niinpä! Eli ei kuulu tehdä niin kuin mä, että treenaillaan miten sattuu ja sitten mennään arvalla kokeeseen katsomaan onnistuuko koko luokan vetäminen läpi ilman palkkaa. Muita mun virheitä on ollut se, että palkkailen välillä palkkaamattomuustreeneissä kesken kaiken jos jokin asia onnistuu hyvin ja myös korjailen huonosti menneitä liikkeitä. Eipä mikään ihme, että oon saanut aikaiseksi kisoissa epävarman koiran. Oikeasti koiran ei siis pitäisi edes tietää olevansa kisoissa, eli kaikki pitäis tehdä samalla tavalla myös treeneissä.

Käytännön harkoissa oli 7 koiraa: yksi tanskandoggi, loput bortsuja ja belgejä. Me oltiin vuorossa toisena heti doggin jälkeen, joten sille annettuja ohjeita en ehtinyt kuuntelemaan kun piti valmistautua omaan vuoroon, mutta muiden demokoirien ongelmista sai paljon vinkkejä myös omaan treenaamiseen. Pimun kanssa tehtiin kisamainen ohjelmatreeni, jossa seuraaminen, liikkeestä seisominen ja luoksetulo läpijuoksuna. Alkuun virittelin sen juuri niin kuin kisoissa, eli riehutin lelulla ja palkkailin kontaktista ja näteistä perusasennoista. Sitten mentiin "kehään". Pekka toimi liikkurina ja liikkeiden väliin tehtiin pitkät siirtymät. Aloitettiin seuraamisella. Pimu seurasi oikein nätisti! Seuruupätkä oli noin ALO-luokan seuraamisen mittainen ja siinä oli myös juoksupätkä. Nyt katsoin koko ajan eteenpäin ja annoin Pimun itse hakea kontaktia. Sen verran mitä sivusilmällä näin, niin kontakti pysyi melkein koko ajan! Huippua!  Liikkeestä seisominen onnistui myös, mikä oli pieni ihme, koska ei olla sitä otettu liikkeenä muutamaan kuukauteen. Luoksetulo oli vauhdikas, mutta perusasento jäi vähän vinoon. Sen jälkeen menin vielä Pekan luo kuulemaan "tuomarikommentteja" ja sitten pois kehästä ja palkkaamaan. Lopuksi sitten oli kommenttien ja palautteen aika. Pekan mielestä Pimu ei osaa ottaa vastaan kehuja palkkana, vaan se kyttäili liikkeiden jälkeen, että missä on lelu/namit. Motivaatio säilyi tästä huolimatta hyvin ja Pimun viretila oli todella hyvä kun vertaa siihen mitä se on kokeissa ollut. Pekka keksi tähänkin selityksen, eli tässä treenissä mä itse käyttäydyin eri lailla koska tiesin, että tehdään vain kolme liikettä ja sitten saan palkata. Eli mun mielentila tarttui myös koiraan, joten kisoissakin pitäisi koko ajan ajatella, että kohta pääsee palkkaamaan. Pekka kertoi tästä ihan omakohtaisen esimerkinkin, miten oli saanut koiran vireen nostettua kisoissa vain sillä, että itse ajatteli kohta palkkaavansa koiran. Tuohon kehuasiaan Pekka neuvoi, että pitää opettaa Pimulle joku temppu, josta saa palkata vain kehumalla. Näin se ehkä alkaisi ottaa muutenkin paremmin vastaan kehuja palkkana.

Oli kyllä niin hyödyllinen koulutus! Nyt tuntuu niin siltä, että kyllä meidän tokourasta vielä jotain tulee. Oon aina ajatellut, että ei mun taidoilla pysty kouluttamaan kisakoiraa, mutta kun kerran noinkin pienellä asialla saatiin Pimun vire pysymään, niin ehkä meillä vielä on toivoa. Nyt muuttuu meidän tokotreenaus huomattavasti suunnitelmallisemmaksi ja toivottavasti myös parempaan suuntaan.

Sunnuntaiksi olin vielä varannut tallilta vuoron, jonne menin Pimun kanssa vaikka olinkin jo ihan poikki koulutuksen jälkeen. Minna tuli shelttien kanssa seuraksi, joten päädyttiin rakentamaan 25 esteen rata. Yritin taas tehdä helpon radan, mutta onnistuin kuitenkin tekemään muutaman vaikean kohdan. Tällä kertaa Pimu jäi lähtöön oikein hienosti pitäen katsekontaktin! Palkkasin sen kerran ja lähdin radalle vasta toisella yrityksellä. Pimu oli yllättävän hyvä radallakin. Kontakteille jäi hienosti ja kepeillekin irtosi monta kertaa juuri oikeaan väliin vaikka mä jäin tosi kauaksi. Oliskohan meidän keppiongelma vihdoin selätetty ainakin vähäksi aikaa...? Käännöksistä osa valui pahasti, mutta en hinkannut niitä nyt tällä kertaa. Rimat oli 55cm ja pysyi kohtuullisesti, muutama tippui ja jonkin verran kolisi. Yhdessä pätkässä päästiin jopa 14 estettä virheittä.

Lauantaina on sitten agikisat. Maxeja on ilmoittautunut hurjasti, yli 40 koiraa. Tavoitteena on saada molemmilla radoilla kepit onnistumaan ja sitä myöten myös tulos. Yritän värvätä kepon paikalle, jotta saadaan myös videomatskua kisoista.