Eilen käytiin pitkästä aikaa treenailemassa Pirkkalan navetalla. En jaksanut ainaista esteiden raahausta, mitä joutuu ulkokentillä suorittamaan ja tarkoituksena oli myös korkata Pimun kanssa navetan vinokepit. Ennen treenejä kävin Pimun kanssa sosiaalistumassa koirapuistossa, siis ekaa kertaa Pimun elämän aikana. Siellä ei tosin ollut kuin kaksi muuta koiraa, ja tosi nätisti Pimu käyttäytyi. Ei yhtään naksinut eikä näytellyt hampaita ja rohkeasti meni tutustumaan molempiin. Tämä koirapuistokokeilu tehtiin siksi, että viime aikoina on alkanut uudelleen ilmaantumaan epäsosiaalisia puolia Pimusta. Näytellään hampaita ja pörhistellään vastaantuleville isommille koirille. Vaikuttaisi johtuvan vaan Pimun epävarmuudesta ja varmaan osittain ehkä piakkoin alkavista ensimmäisistä juoksuistakin.

Sitten treeneihin. Tein 12 esteen suoraviivaisen radan, tarkoituksena oli treenata irtoamista ja täysiä juoksemista. Radalle laitoin kontakteista puomin ja A:n, hypyt 35cm korkeuteen. Ensin kokeiltiin puomia muutaman kerran yksittäin, Pimuhan ei ole navetan puomia vielä kertaakaan uskaltanut mennä muuten kuin matalana hiipimällä. Ensin se hieman epäröi, mutta tuli sitten tosi reippaasti, joten ei tässäkään enää mitään ongelmaa. A:ta kokeiltiin myös yksittäin muutaman kerran, tätä kun ei olla aikaisemmin otettu kuin pari kertaa. Ihan hienosti sekin meni, kun vaan maltoin kunnolla ohjata ettei se mennyt ohi. Menin radan ensin muutamassa pätkässä palkaten aina välillä. Vauhti oli ihan kauhea, ei meinnannut perässä pysyä! Tästä syystä joutuikin loppuosaa hieman hinkkaamaan, kun Pimu juoksi koko ajan jostain esteestä ohi. Lopuksi menin koko radan kertaalleen läpi, ja tämä otettiin myös videolle. Tällä kerralla selvästi Pimun vauhti hidastui, ilmeisesti itse ohjasin sen verran tarkemmin ja tiukemmin, että se paineistui siitä hieman. Ihan kivasti se kuitenkin tuli.

Lopuksi otettiin navetan vinokeppejä. Laitoin kepit vain hieman vinoon ja Pimu tajusi ihan heti, mikä on homman nimi ja pujotteli tosi hienosti muutaman kerran! Sitten sattui moka. Laitoin kepit melkein suoraan ja Pimu meni muuten hienosti, mutta viimeinen väli jäi menemättä. Mulla oli kissanruokapalkka keppien päässä avonaisessa kipossa ja sinnehän Pimu sinkosi saman tien. Jussi oli palkanvahtijana ja säntäsi samaan aikaan kipolle, ja Pimu säpsähti sitä. Se paineistui tästä sen verran, ettei treeneistä tullut enää mitään. Se ei enää tiennyt, että mikä oli oikein ja mikä väärin ja meni vaan keppien eteen makaamaan kun käskin sen pujotella. Pidettiin sitten pieni tauko ja laitoin kepit enemmän vinoon ja saatiin yksi onnistunut suoritus, johon lopetettiin. Pimu vaan edelleen hieman kyräili Jussia, joten laitoin lopuksi ne kaksi leikkimään vetoleikkiä ja tilanne tuntui palautuvan ennalleen.

Toko-treenailut on jääneet taas vähän vähemmälle. Viime tiistain Hervanta-treeneissä Pimu oli tosi rasittava. Siellä oli tällä kertaa mukana Manta-bortsu (jonka kanssa Pimu on joskus viime talvena leikkinyt ihan nätisti), ja sitä piti koko ajan tuijotella ja kyräillä. Pari kertaa Pimu karkasikin Mantan luo karvat pystyssä ja hampaat irvessä. Ja sitten kun Manta meni hetkeksi kauemmaksi treenailemaan, niin sen perään piti jäädä itkemään. Paikallamakuu ei onnistunut ollenkaan, vaan Pimu hiipparoi mun perään heti jos menin vähänkin kauemmaks. Tehtiin sitten vain ihan helppo ja lyhyt makuu. Seuraamiset meni ihan ok, mutta välillä piti siinäkin taas mulkoilla muita. Noutokapula ei enää kiinnostanut yhtään, vaikka omassa pihassa ollaan saatu jo tosi hienoja ja vauhdikkaita noutoja. Seisominenkin oli tällä kertaa jotenkin tosi vaikeeta. Huh huh, mitkä treenit.

Viime yönä heräsin outoon tepasteluun klo 03:30, menin katsomaan ja Pimu oli vääntänyt keittiöön löysät kasat. Päästin sen saman tien ulos ja sinne tuli vielä lisää. Johtunee luista, joita se veteli eilen kauhean kasan tai sitten se on vetänyt lauantaisella metsälenkillä jotain "hyvää". Todennäköisesti jätetään huomiset toko-treenit väliin. Torstaina mennään joka tapauksessa elukkalääkärille korvatulehduksen jälkikontrolliin, saa nähdä vieläkö tarvitaan kuonokoppaa.