Maanantaina treenailtiin tokoa uudessa paikassa, Hervannan ammattikoulun parkkiksella. Oli näköjään ihan hyvä, että vaihdettiin paikkaa, sillä treenit meni ihan käsille. Tosin häiriötäkin oli enemmän, sillä meidän treenejä oli seuraamassa yksi rottweiler-uros, joka oli Pimun mielestä hurjan jännittävä. Siis paikallamakuu epäonnistui ihan täysin. Ei pysynyt yhtään. Tosin samaan aikaan meidän pään päällä pörräsi helikopteri, joten häiriötä oli siinäkin ihan tarpeeksi. Hyvä juttu oli se, että Pimu nousi vain silloin kun viereisen koiran omistaja tuli komentamaan omaa koiraansa, joka myös nousi vähän väliä. Jos kaikki muut koirat olisi makoillut nätisti rivissä, niin ehkä Pimukaan ei olisi noussut ollenkaan... Treeniä treeniä treeniä tarvitaan vielä siis hurjasti ja erityisesti häiriötreeniä. Treenailtiin taas myös hyppyä ja tällä kertaa ilman namialustaa. Meni ihan OK. Lisäksi otin seuraamista ja jääviä liikkeitä. Seisominen onnistuu joka kerta hienosti, mutta maahanmenoa täytyy vieläkin vähän muistutella mieleen ensin. Tehtiin myös avoimen luokan kaukokäskyjä ja ne sujuu jo hienosti. Mä niiiin odotan, että lumet sulais niin pääsis treenailemaan omassa pihassa.

Torstaina treenattiin agia ja tällä kertaa en ottanut lelua edes näkyville ja palkkasin vain nameilla. Silti Pimu kävi äärimmäisen kuumana ja siitä johtuen sähelsi minkä kerkesi. Ensin treenailin keppejä, jotka menee yksittäisenä esteenä jo hyvin, mutta jos yrittää ottaa hypyn kautta, niin menee sähläilyksi. Pimu kuumenee jo yhdestäkin hypystä niin paljon, että ei malta ottaa keppejä tarkasti ja jää joku väli menemättä, kun ei kerta kaikkiaan ehdi taipumaan joka väliin. Pläääääh. Lisäksi se karkaili tällä kertaa ihan koko ajan vieressä treenaavien koirien perään. Otin myös pitkästä aikaa keinua, ja se olikin yllättäen vähän jännää. Pimu tuli sen kuitenkin ihan OK, mutta vähän säikkyi kolahduksia. Varsinaisesti treenien aiheena oli hyppyjä ja putkia sisältävä pätkä, jossa päätin vetää puolenvaihdot takaaleikkauksilla. Ihan vaan sen takia, että sitä me ei osata. Ja en tiedä osataanko vieläkään. Pimu ei meinannut aluksi millään kääntyä vaikka oli namialusta odottamassa hypyn takana. Sitten kun se tajusi homman, niin alkoi sujua vähän paremmin ja saatiin treenattua takaaleikkaukset molempiin suuntiin. Vaikeeta se kyllä vieläkin on. Nyt tästä eteenpäin koitan muistaa tehdä niin, että Pimu saa palkan ainoastaan maasta, eikä kädestä. Se on alkanut olemaan ehkä liian kiinni mussa ainakin ajoittain.