Eilen kisattiin siis Liedossa kolme rataa ja viimeinkin Pimun kisakirja sai lisää merkintöjä. Tuomareina oli Martti Salonen ja Heidi Viitaniemi. Martin radat oli hankalahkot, mutta Heidillä normaalia ykkösten suoraviivaista menoa. Harmillisesti ei päästy kuin yhdelle Heidin radalle, mutta siltäpä se nolla sitten napsahtikin. Martin radat ei sopineet meille sitten yhtään.

Martin agiradalla aloitettiin. Ihan mentävä rata muuten, mutta alussa sai olla tarkkana ettei koira livahtanut selän takaa putkeen ja kepeille meno oli hieman hankala. A, kepit ja puomi vierekkäin ja kepeille piti tähdätä. Toinen hankaluus oli suoran putken jälkeinen epäsuora, jonka viimeinen hyppy oli ihan pois linjasta ja sieltä piti vielä saada tiukasti käännettyä A:lle. Alussa kolahti toinen rima, ja luulin että se tuli alas, sillä näin että tuomarilla oli käsi pystyssä kun mentiin kolmosesteenä ollutta puomia. No, rima ei tippunut, mutta puomin ylösmenolta oli antanut vitosen. Puomin jälkeiset hypyt ihan ok, mutta sitten tultiin kepeille. Jouduin jättäytymään vähän jälkeen, jotta Pimu hakee aloituksen kunnolla, mutta ei se tainnut edes huomata koko keppejä vaan valkkasi puomin keppien vierestä. Mentiin sitten puomi alas asti ja siitä maaliin. Vähän jouduin odottelemaan 2on2offia, mutta tuli se lopulta siihen ja sitten vauhdista vapautus ja pois. Vähän lyhyeen loppui siis tämä rata.

Seuraavaksi Heidin agirata. Alku oli vähän hankala, sillä kakkosesteenä oli muuri vinottain ja sen jälkeen kepit. Keppien jälkeiseltä hypyltä oli tiukahko käännös, joten järkevintä oli olla keppien oikealla puolella. Alun kannalta taas paras oli jäädä keppien vasemmalle puolelle. Päätin ottaa alun vasemmalta ja valssata keppien jälkeen. Alussa jouduin jättäytymään muurin taakse, ettei tiputa sitä ja sieltä käskytin kepeille. Olin siis tositosi jäljessä kun Pimu alkoi pujotella ja sehän meni ihan sikavauhtia. Tuli siis kiire, ja juuri ja juuri ehdin keppien päähän yhtä aikaa sen kanssa ja tosi tökerö valssi siihen sitten. Seuraavat hypyt ihan ok ja A:lle, jonka jälkeen oli pakko tehdä valssi, jotta koira osuu oikeaan putkensuuhun. No Pimu jäi 2on2off, mutta ryysi mun päälle sieltä kun tein valssia. Siis ihan täpöillä päin ja olin ihan varma, että tuli kosketusvirhe. Siitä sitten sain sen jotenkin kammettua putkeen ja jatkettiin renkaan kautta keinulle. Keinulle tultiin hieman vinottain, joten onneksi sain Pimulta vauhtia vähän pois. Keinun päähän oli taas pakko tehdä valssi ja käskytin nyt tosi kovasti, mutta silti se ryysi taas sieltä päin ennen vapautusta kesken mun valssin. Siitä jatkettiin muutamien hyppyjen kautta putkeen ja enää oli loppusuora jäljellä. Puomilla käskytin nyt tosi kovaa ja siinä se tekikin paremman kontaktin, mutta silti taisi hieman varastaa. Maalissa meille kuulutettiin nollaa ja olin ihan että WTF?!? Eikö muka tullut kosketusvirheitä?? Mutta ei siis tullut, joten Pimun elämän toinen nolla napsahti plakkariin.  En kyllä ollut tähän rataan yhtään tyytyväinen, mutta meillä on niin monta hienoa vitosen/kympin/hyllyrataa ollut, että näköjään nolla piti sit tulla tällaisella räpellyksellä. Noi kontaktit oli tosi ylläri, sillä sehän on paineistunut niillä viime aikoina tosi paljon, eikä ole uskaltanut tulla kunnolla loppuun asti. Nyt sitten tuli ihan pokkana melkein läpi kaikki. En tiedä mistä se tuollaisen asenteen sai päälle. Nopeuskin oli ihan ok, 4,25m/s. Sijoitus oli kolmas, pari nopeampaa bortsua meni ohi.

Vielä kolmas rata eli hyppäri jäljellä ja siinä tuomarina Martti. Se oli ihan hirveä rata, ei siis mitään jakoa nopealla koiralla. Heti alussa kakkoshypylle tultiin ihan vinottain ja siitä olisi pitänyt saada käännettyä koira pituudelle. Jo medi-kokoisilla koirilla oli hankalaa kääntyä, joten maxeille hyppyä vähän siirrettiin kauemmaksi, mutta siten hankaloitui ykköseltä kakkoselle kääntö. Jos tässä jäi kunnolla ohjaamaan, niin myöhästyi varmasti jatkosta. Loppuradalla oli taas sellainen kohta, jossa muuri oli ihan pois linjasta, ja olisi pitänyt ehtiä ennen koiraa suoran putken jälkeiselle hypylle, jotta saisi sen ohjattua. Joopa joo, luovutin jo rataantutustumisessa. Alku selvitettiin kuin ihmeen kaupalla, mutta olin pahasti myöhässä pussin jälkeiselle hypylle ja siitä ohi. Kepeille piti taas sihdata kahden putken välissä ja en nyt uskaltanut jättäytyä taakse vaan rynnin Pimun mukana kepeille. No, eihän se malttanut katsoa aloitusta oikein kun juoksin mukana, joten meni väärin. En jaksanut korjata, joten jatkettiin vaan matkaa. Seuraavan suoran putken jälkeiset hypyt heitin tosi kaukaa, silllä yritin ehtiä sinne muuri-kohtaan ajoissa, mutta Pimu tuli sitten vielä renkaasta ohi kun olin liian kaukana. Sen jälkeen mentiin vaan maaliin. Tällä radalla ei yksikään bc saanut tulosta, joten ihan kiva, että muunkin rotuiset pääsi vaihteeksi palkintopallille.

Harmittaa etten ollut ilmoittautunut päivän neljänteen starttiin, sillä se olisi ollut Heidin agirata, joka vaikutti ihan kivalta. Toisaalta kun ne kontaktit oli niin epämääräiset meidän nollaradalla, niin ehkä ihan hyvä että päästään treenaamaan niitä nyt ennen seuraavia kisoja. Pääsiäismaanantaina sitten jatketaan taas Liedossa, mutta tällä kertaa ATT:lla.