Sattuipa sopivasti tuo edellisen kirjoituksen pohdinta, sillä aihe (liikkuminen) oli ajankohtaista myös torstaisissa valkkuryhmätreeneissä.Teemana oli vauhti ja tehtiin kolme eri treeniä.

Ensin kellotettiin neljän hypyn suoraa vaihdellen ohjaajan/palkan paikkaa. Nopeimmat vaihtoehdot oli ne, että palkka on valmiina suoran päässä tai lähden Pimun kanssa yhtä matkaa. Yllättäen rimat pysyi ihan loistavasti tässä harjoituksessa, vaikka epäilin ihan toista. Vain kerran tuli eka rima alas, ja sekin silloin kun lähdettiin yhtä aikaa, eli se oli ihan arvattavissa.

Toisessa treenissä kellotettiin viiden hypyn muodostelmassa kumpi kääntymissuunta on koiralle nopeampi/luontevampi. Muodostelma oli peilikuva, joten sen pystyi tekemään molempiin suuntiin käyttäen samaa ohjaustapaa molemmissa. Yllärinä tässäkin pysyi rimat hienosti, vaikka jouduin valssailemaan Pimun edellä. Yritin vaan olla koko ajan liikkeessä, että pääsen pois alta ja Pimu tietää mihin mennään. Nopeampi aika saatiin oikealle kääntymisissä, mikä onkin Pimulle ihan arkielämässäkin luontainen kääntymissuunta.

Loppuun vielä 17 esteen luukutusrata. Ainoa hankaluus oli alku, jossa piti ehtiä toisen esteen pakkovalssilta ohjaamaan suoran putken jälkeinen takaakierto. Estevälit oli vielä niiiiin pitkiä, ja melko epätoivoinen olo tuli siinä vaiheessa kun näin että pikkukoiraohjaajillekin tuli tositosi kiire. Yritettiin sitä muutamaan kertaan, mutta sitten oli pakko luovuttaa. Pääsin kyllä yllättävän hyvin liikkeelle pakkovalssilta, mutta Pimu tuli vaan niin lujaa ohi, että oli aina ennen mua putken päässä. En vaan kerta kaikkiaan pystynyt tähän. Tästä jatkettiin eteenpäin ja seuraava ongelma oli kääntyminen hypyltä putkeen. Putken väärä pää näkyi hypyn takana loogisena seuraavana esteenä ja kaikilla oli hankaluuksia saada koira käännettyä toiseen suuntaan, jossa ei näkynyt mitään. Omalla rytmityksellä sain Pimun jarruttamaan ihan superhienosti hypylle ja siitä olikin helppo ohjata se takanaleikkauksella jatkoon. En olisi uskonut, että kääntyy, vaan olin ihan valmistautunut ohjaaman sen toista kautta. Loppurata oli hieno ja mentiin lujaaa. Ihan lopussa joutui leijeröimään pari hyppyä välttääkseen törmäysvaaran ja Pimu tuli tosi hienosti niistä ohi. Varsinaiset hyvän mielen treenit.