Jostain syystä en oo ikinä kisannut Riihimäellä, mutta nyt on sekin koettu. Eilen kisattiin Pimun kanssa kolme starttia, joista kaksi hyppäriä. Oikeat putkensuut löytyi tällä kertaa joka radalla, joten ei tehty yhtään hyllyä. Tuomarina piti olla Seppo Savikko, mutta olikin vaihdettu Asko Jokiseksi. Radat oli ihan ok vaikka olinkin hieman pettynyt, ettei päästy Sepon radoille. Ne oli viimeksi niin kivoja. Viimeisellä hyppärillä oli jo vähän vaikeuttakin, mm. keppien jälkeen kääntyminen takaisin tulosuuntaan ja muutama tiukka käännös hypyillä. Kisapaikka oli ihan kiva. Lämppäesteitä riittävästi ulkona ja kisat sisällä hallissa. Ulkokentällä oli vaan paljon pehmeämpi alusta kuin sisällä.

Ekana hyppäri, jossa heti toinen rima alas. Täydellinen kohta tehdä ennakoiva valssi ja yritin niin hyvin kuin pystyn, mutta ilmeisesti olin taas myöhässä. Hemmetti. Jatkettiin kuitenkin ihan ok melkein loppuun, jossa kepit. Olin ajatellut tulla keppien vasenta puolta, mutta jostain syystä keksinkin lennosta väsätä valssin ennen keppejä, koska jatkon kannalta olisi ehkä järkevämpää olla sillä puolella (ja melkein kaikki muutkin teki niin...). No, eipä tällaiset lennosta keksityt ohjaukset yleensä kanna kovin pitkälle, joten jäin vissiin sen verran keppien eteen, että aloitus pieleen. Toisella yrityksellä ok ja loppurata myös. Jossain välissä siellä oli vielä tullut kaksi rimaa alas, joita en huomannut, joten ilmeisesti ihan nipin napin oli tippunut. Yleensä ainakin kunnon rysäytykset tulee huomattua.

Seuraavaksi agirata, jossa samanlainen kepeillemeno ja sen jälkeen putkeen ohjaus. Tällä kertaa päätin tehdä niin kuin ekalla radalla oli tarkoitus, vaikka rataantutustumisessa tosi moni väänteli taas niitä valsseja keppien eteen. Alussa kaksi hyppyä ja niiden takana tosi lähellä putki toisinpäin. Ajattelin, että mahtaako Pimu pystyä hyppäämään toista hyppyä kunnolla, kun putki oli ihan siinä takana ja päätin ainakin sen kohdan vetää huolella. Hypyt meni hyvin ja siitä kääntö keinulle, jossa ihan loistava 2on2off-kontakti vaikka lähdin jo liikkumaan seuraavalle hypylle. Tästä sitten rima alas. Varmaan itse aiheutin sen rynnimällä tai jotain. Sen jälkeen kun oli hieman kiire ohjata putken oikeaan päähän. Loppurata nollalla, joten kyllä harmitti. Puomin ja A:n kontaktit oli ihan superit! Molemmissa piti päästä vaihtamaan puoli kontaktin jälkeen ja siellä se nökötti kiltisti 2on2off kun juoksin ohi ja tein valssin/persjätön. Huippua! Kepit myös kerralla oikein, joten olisi pitänyt ohjata ne ekalla radallakin niin kuin olin suunnitellut. Tulos siis 5, johon olin tosi tyytyväinen. Seisotin kontakteilla ihan kunnolla, joten aika oli huono verrattuna muihin paimeniin, mutta eipä tässä vaiheessa vielä kannata ottaa stressiä kun ihanneaika alittuu kuitenkin ihan reilusti.

Vielä oli jäljellä yksi hyppäri. Tässä vaiheessa aloin olla jo melko huonossa hapessa, sillä mulla ei ollut yhtään rahaa mukana ja olin syönyt vain pari leipää aamulla pikkukoirien piirinmestaruuskisoja katsellessa. Jalat oli myös ihan muusina, kun olin vaan seisoskellut melkein koko päivän. Rataantutustumisessa löntystelin joten kuten eteenpäin, enkä vahingossakaan ottanut yhtään juoksuaskelta. Alussa oli kolmen hypyn suora, ja olin jo etukäteen sitä mieltä, että rimat tulee siinä alas, joten ei ollut kovin hyvää fiilistä senkään suhteen. Lähdössä jouduttiin vähän odottelemaan, että tuomari korjaili rataa ja siinä Pimu lösähti vähän huonosti istumaan. Olisi pitänyt korjata sen asentoa, mutta jäi tekemättä ja eka rima alas. Luultavasti johtui tuosta epämäääräisestä lähtöasennosta. Kepit onnasi, tiukat käännökset hypillä onnasi, mutta maailman helpoimmassa kohdassa, jossa mentiin vaan putkesta hypyn kautta toiseen putkeen, vedin Pimun hypyltä ohi. Plääh. Muuten puhtaasti, joten tulokseksi kymppi ja ihan itse aiheutettu sellainen.

Kun on niin kiva jossitella, niin jos agiradalta ei olis tippunut tuo keinun jälkeinen rima ja jos viimeisellä hyppärillä ei olis tippunut tuo eka rima (ja olisin jaksanut tsempata sen yhden helpon ohjauksen) niin me oltais jo kakkosissa. Mutta oltaishan me siellä oltu jo kauan sitten jos vain yhden riman tiputuksia ei laskettaisi. Seuraava viikonloppu on pyhitetty tokolle ja sitä seuraavana treenataan Teemu Linnan ja Tuulia Liuhdon johdolla, joten seuraavat kisat ehkä 6.11. Hyvinkäällä. Tosin Pimu merkkailee jo lenkeillä, joten saa nähdä koska juoksut tulee.

Ennen kisoja käväisin tallilla tarkoituksena treenata tokoa. Hyvä, että nimenomaan se oli tarkoitus, sillä tallilla oli väliaidat pois ja kaikki agiesteet siellä toisella puolella. Mulla oli siis valmiiksi tyhjä kenttä ja en olis kyllä mitään esteitä siihen jaksanutkaan raahata. Saatiinpahan kunnon häiriötä kun toisessa päässä treenattiin agia eikä ollut välissä mitään näköestettä. Otin alkuun kaikki AVO-luokan liikkeet putkeen ja kaikki onnasi! Olisin kyllä itse ainakin antanut meille ykköstuloksen siitä suorituksesta (ja olisi Kurttikin varmasti antanut). Sitten hinkkailtiin liikkeitä erikseen. Muuten teki hienosti, mutta seuraamisessa viereinen agihäiriö oli välillä liikaa, eikä pystynyt pitämään kontaktia koko aikaa. Liikkeestä maahanmenoa hinkkasin pariin kertaan, ja sen jälkeen alkoi menemään myös seisomisessa maahan. Näitä molempia ei kyllä saisi hinkata saman treenin aikana. Kerran kun ottaa molemmat, niin tekee oikein. Piilottelin myös tunnarikapulaa ja otettiin kilikili-noutoa, eli metallia. Sen verran se vielä ällöttää Pimua, että on pakko mälvätä kapulaa suussa ja siitä kuuluu kiva ääni. Treenailtiin myös ekaa kertaa ruudun loppua, eli makuulta seuraamiseen tulemista. Yllättävän hyvin osasi tulla. Ihan hyvältä näyttää tällä hetkellä lauantain tokokokeen suhteen.