Tänään kisattiin siis ensimmäistä kertaa virallisissa agikisoissa. Kisat käytiin Hervannassa Takkujen kentällä ja tuomareina oli A-kisassa Katarina Virkkala ja B-kisassa Vesa Sivonen. Ennen kisoja käytiin vielä aamulla pikaisesti navetalla hinkkaamassa kontakteja ja keppejä. Treenit meni ihan superhyvin, kaikki onnistui ihan nappiin. Kisoissa ei kaikki enää mennytkään ihan niin hyvin, vaan onnistuttiin hyllyttämään molemmat radat. Tämä oli ihan odotettavissakin, joten ei harmittanut yhtään.

Ensimmäinen rata oli siis Virkkalan käsialaa ja vaikutti vaikealta. Sitä se taisi ollakin, sillä koko kisassa ei saatu yhtään nollatulosta. Meidän rata alkoi hyvin ensimmäiset kaksi estettä ja kepeillekin sain sen vielä lähtemään aloitukseen oikein. Joku väli jäi kuitenkin menemättä ja jouduttiin ottamaan pari kertaa uusiksi. Lopulta se pujotteli, mutta keppien jälkeinen hyppy oli tosi ahdas ja tiukka, joten sieltä tultiin kolme kertaa ali ennen kuin onnistui. Putken ja hypyn jälkeen piti mennä putkeen, mutta tosi monen muun maxi-koiran tavoin Pimu käväisi A:lla ennen putkea. A:n kontakti oli hyvä, mutta sen jälkeen en saanut sitä käännettyä renkaalta muurille, joten jätettiin se suosiolla väliin. Keinu oli hyvä, mutta sen jälkeen tuli kiire hypylle ja siitä kertaalleen ohi. Putken jälkeen puomille, jonka kontakti hieman venähti maahan, mutta pysähtyi kuitenkin. Sitten vielä hyppy, josta pitkällä kaarroksella putkeen ja loput kaksi estettä (pituus ja hyppy) taas hienosti. Ykkösten radaksi mielestäni tosi haastava ja ihan liikaa ansaesteitä. Selvittiin kuitenkin maaliin ja mentiinpähän ainakin rengas ja keinu oikein. Radasta on video täällä

Toinen rata oli siis Sivosen tekemä ja vaikutti hieman helpommalta, ja sitä se taisi ollakin, sillä tällä radalla saatiin peräti kaksi nollatulosta. Alussa mietin pitkään, että mitä siinä kannattaisi tehdä ja päädyin siihen, että ainoa järkevä tapa on mennä kahden hypyn päähän vastaanottamaan. Hyppyjen jälkeen oli puomi ansaesteenä ihan samassa linjassa, joten näin saisin ainakin sen blokattua. Alku meni hyvin, peräti neljä estettä virheittä. Sitten tuli kepit, jonne tultiin kauheassa vauhdissa pituuden jälkeen ja koiran olisi tosiaan pitänyt osata itse hakeutua sinne. No Pimu hakeutui kyllä, mutta vähän väärin, joten jouduttiin taas pari kertaa korjaamaan. Kolmannella meni muuten oikein, mutta jätti viimeisen välin menemättä. Mä en sitä radalla huomannut, kun keskityin jo seuraavaan hyppyyn. Sitten saatiinkin pitkä pätkä mentyä ihan kivasti. Hyppy tosin alas, mutta putki, A, muuri, putki, keinu, rengas, hyppy ja puomille mentiin sujuvasti. Puomilla karjaisin jotain käskyä liian aikaisin, ja Pimu hyppäsi törkeästi kesken alastulon alas. Sitten vielä kolme hyppyä, joista ensimmäisestä tippui rima, ja oltiin maalissa. Tästä on video täällä

Summa summarum. Helle ei väsyttänyt/hidastanut Pimua yhtään. Odotellessa se lahnaili tuolin vieressä, mutta heti kun päästiin starttiin, niin moottori alkoi käydä entiseen malliin. Tosin se oli oudon hiljainen radalla, yleensä se pitää enemmän ääntä. Kontaktit oli ensimmäisellä radalla kohtuulliset, mutta toisella levähti käsiin. Pujottelu sen sijaan harmillisesti sekosi molemmilla radoilla. Rengas ja keinu meni hyvin eikä rimojakaan tippunut ihan kauheasti. Ensimmäisen radan rimanalittelu hieman ihmetytti, mutta hyppy oli kyllä todella vaikea muillekin. Ei mitenkään ihan katastrofaalinen aloitus, joten olen ihan tyytyväinen ja varsinkin toisella radalla oli jo ihan sujuvaakin menoa välillä. Huomenna jatkuu samojen tuomareiden agi- ja hyppyradoilla. Tällä kertaa tavoitteena on saada edes toiselta radalta tulos.  Nokian kisat varmaan jätetään väliin ja treenataan kontaktit oikeasti kuntoon.