Supertreeniviikonloppu kutistuikin noin puoleen siitä, mitä oli tarkoitus. Eiliset Teron treenit peruuntui Teron sairastuttua ja tämän päivän epikset jätettiin väliin. Nyt tuntuu taas siltä, että ei Pimusta tule agikoiraa ja pitäisi vaan suosiolla keksiä joku muu laji.

Eilen aamulla oltiin siis Harri Huittisen treeneissä SDP:llä. Rata oli todella kinkkinen 27 estettä, ja siis ihan ylivaikea Pimulle. Pikkukoirien kanssa olisin ehkä saanut väännettyä sen nollalla, mutta ei siis mitään toivoa Pimun kanssa. Lähdettiin kuitenkin yrittämään. Heti jäätiin alun hyppyihin jumiin pitkäksi aikaa. Rimat lenteli, Pimu ohitteli hyppyjä ja lähdössä istuminen oli taas yhtä tuskaa. Se vilkuili ihan paineissa radan reunalle ja sillä näytti olevan tosi vaikeaa istua siellä. En tiedä mitä tähänkin enää keksisi. Se ei siis hiipparoi esteille päin vaan sinne johonkin, missä on muita koiria/ihmisiä. No, alun lisäksi ongelmia oli radan lähes jokaisella esteellä, mutta rämmittiinpähän lopulta loppuun asti, vaikka aikaa paloi kyllä ihan huolella. Itse olisin ehkä pistänyt Pimun tauolle jo alun hinkkaamisen jälkeen. Kepit sentään saatiin pari kertaa mentyä ihan oikein ja vaikeasta kulmasta, jihuu. Toisella kierroksella piti yrittää tehdä nollarataa. Joopa joo, taidettiin päästä 6 estettä, mikä sekin oli jo ihan superhyvin meiltä. Lopuksi saatiin vielä yrittää rataa eteenpäin lähtien kepeiltä, jotka Pimu meni monta kertaa tosi hienosti. En kuitenkaan saanut keppien jälkeistä elämää onnistumaan millään, joten tässä alkoi tulla sen takia ihan liikaa keppihinkkausta ja Pimu alkoi paineistua. Jouduttiin sitten lopettamaan kun se alkoi tehdä kepeillä virheitä eikä enää suostunut pujottelemaan ollenkaan kunnolla. Kokeilin vielä viereisellä kentällä pujottelua ja havaitsin, että olin hinkkaamisella saanut vanhan pujotteluongelman palaamaan, eli se menee epävarmuuksissaan kakkosväliin. Voi helvetin helvetti. Oltiin jo tosi hyvin edetty ja saatu aloitus verkoilla kuntoon, nyt sitten hinkkasin sen taas pilalle.

Treenien jälkeen oli todella masentunut fiilis koko agilityn suhteen ja päätin ettei lähdetä masentumaan lisää sunnuntain epiksiin. Torstain treenit meni kuitenkin ihan kivasti mun mielestä ja mentiin kepitkin ilman verkkoapuja, mutta nyt taas kaikki on ihan kaaosta. Tuntuu niin turhalta, koska Pimussa olis varmasti potentiaalia ja se on niin huippunopea. Ohjaaja vaan ei edelleenkään osaa käyttää sitä/tekee kaikki päin p:tä. Plääh, plääh ja plääh.

Tänä aamuna oli viimeiset treenit ylempiin luokkiin tähtäävien tokokurssilla. Ne sentään meni hyvin. Otin Pimun kanssa kapulan pitoa ja se oikeasti jo avasi itse suunsa ja otti kapulan mun kädestä! Ennen sen on joutunut tunkemaan sinne väkisin. Lisäksi otin AVO-luokan hyppyä, jossa Pimu jää nyt helposti seisomaan (kun ennenkin on pitänyt seistä) istu-käskyn jälkeen. Sivulle tulee kyllä hienosti hypyn kautta. Otin myös piiitkiä seuruupätkiä ihan huippukontaktilla ja sijainnilla. Nyt ei haahuilusta ollut tietoakaan, hyvähyvä. Varsinaisena asiana tehtiin merkiltä lähetystä oikealle ja vasemmalle, jonka Pimu tajusi heti tosi hienosti. Ehkäpä siitä tuleekin toko-koira, jos vaan ohjaaja innostuisi lajista vähän enemmän.