Siinä oli lauantain kisojen teema, mikä oli kyllä ihan odotettavissakin ja siksipä juuri Lietoon tuli lähdettyäkin. Ihan noin hankalia ratoja en osannut odottaa, mutta kivat ne oli silti. Eipähän tarvinnut mennä montaa estettä suoraan. Tuomarina Anne Viitanen, jota aion suosia jatkossakin ainakin 1lk kisoissa. Voi olla, että sen jälkeen ei meillä enää ole mitään jakoa näissä kiemuroissa.

Hyppärillä aloitettiin. Heti alussa kolme hyppyä osoitti suoraan putkeen, johon ei menty. Piti siis jotenkin saada vekattua kolmannella hypyllä. Seuraava hankalahko kohta renkaan jälkeiset hypyt, joilla pikkukoiraohjaajat ehti kevyesti valssaamaan, mutta itse piti vaan tehdä tiukka muurillekääntö takaaleikkauksella ja toivoa, ettei koira sinkoa edessä näkyville esteillä. Sitten tuli kiire putken jälkeisille hypyille valssille, josta vienti putkeen ja putken ulkopuolta kääntämään hypylle ennen keppejä. Tähän hutaisten vielä valssi ja kepeille lähetys. Keppien jälkeen tiukka kääntö takaisin tulosuuntaan, edessä muuri ansana. Sitten vielä kolmen hypyn suora ja maalissa oltiin. Alku meni hienosti. Tein ihmisnuolityyppisen ohjauksen menemällä kakkoshypyn taakse vastaanottamaan, jotta ehtisin vekata kolmoselle. Sitten sähellettiin joten kuten myöhästyneillä ohjauksilla kepeille asti, jonne Pimu ampaisi tosi hienosti, vaikka ohjaus oli ihan sinnepäin. Keppien jälkeen tiukka käännös, jossa otin ilmeisesti liikaa käteen, enkä päästänyt ajoissa seuraavalle hypylle, joten rima alas. Vielä seuraavakin rima alas, mikä johtui ihan tuosta edellisestä. Pimu ei löytänyt oikeaa ponnistuskohtaa ja rysäytti ihan päin. Siinä ihmeteltiin jonkin aikaa, mutta mentiin vielä viimeinen hyppy, joka pysyi. Aika oli ihan huikea, etenemällä 4,94m/s. Hävittiin nopeimmalle bortsulle alle sekunti ja tuossa lopun sählingissä kului vähintään sen verran ylimääräistä. Pimulla oli siis todellakin hurja vauhti, harmi vaan että lopussa tuli ne kaksi rimaa alas, joten tulokseksi 10.

Sitten agiradalle, joka ei ollut yhtään sen helpompi. Alussa kolme hyppyä melko ahtaasti ja ylimääräinen hyppy ihan tyrkyllä ellei koiraa saa käännettyä kunnolla kakkoshypyltä. Tein tämän valssilla, joka valui, mutta sain pelasteltua Pimun vielä mukaan kolmoshypylle. Siitä puomille, jonka jälkeen muuri, rengas ja A ihan vierekkäin, joten valinnanvaraa oli. Onneksi Pimu jäi kiltisti 2on2off, joten pääsin sopivaan kohtaan vapauttamaan ja ohjaamaan renkaalle. Ellei se olisi pysännyt kontaktille, niin satavarmana se olisi ollut muurilla. Takakaarteen jälkeen A:lle ja taas oli valinnanvaraa, kun puomi oli ihan siinä tyrkyllä. Vedin Pimun vaan mukanani ja A löytyi. Siitä lähetys putkeen ja itse seuraavan hypyn taakse vastaanottamaan ja kääntämään tiukasti kepeille. Onnistui! Keppien jälkeen käännyttiin taas tiukasti oikealle ja edessä oli ansahyppy, joten vedin taas tosi tiukasti Pimun käteen. Sitten kävi samoin kuin ekalla radalla, eli seuraava rima alas. Ilmeisesti en taaskaan päästänyt sitä ajoissa hyppäämään. Sitten vielä putki, hyppy, keinu ja maaliin, joten tulokseksi 5. Kyllä ärsytti!!! Seisotin Pimua kontakteilla tosi pitkään tällä radalla, varsinkin lopussa keinulla kun oli se vitonen jo alla, mutta silti meidän etenemä oli jopa 4,44m/s, joten lujaa mentiin myös tällä radalla. Voittajalle tosin hävittiin melkein 5 sekkaa, eikä ihan niin pitkään kyllä oltu kontakteilla.

Sitten vielä toinen agirata, joka oli päivän vaikein. Alussa kolme hyppyä osoittaen väärään putken päähän ja tähän kosahti aika monen rata. Tästä me vielä selvittiin kuin ihmeen kaupalla, mutta seuraavasta ansasta ei. Putken jälkeen tultiin hypyn kautta kepeille, jonne piti kääntää tiukasti vasemmalle. Ei tässä muuten mitään olisi ollut, mutta keppien takana oli puomi noin metrin päässä, joten sinnehän se Pimu (ja tooosi moni muukin) livahti, joten hyl. Ihan looginen valinta, sillä puomi oli ihan tyrkyllä ja kepit alkoi vasta vähän puomin jälkeen, joten ei se varmaan edes nähnyt niitä. Loppurata mentiin mallikkaasti ilman rimantiputuksia, mutta lopussa puomin kontakti vähän lipsahti. Käytin tilaisuuden hyväksi ja poistuin radalta. Mentiin suoraan lämppäesteille tekemään puomi ja pääsin palkkaamaan onnistuneen kontaktin.

Kaiken kaikkiaan olen tosi tyytyväinen Pimun kisapäivään, vaikka paikan päällä tulikin kirottua niitä rimoja aika lailla. Jälkeenpäin analysoituna ne meni ihan mun piikkiin, koska jouduin ottamaan niin tiukasti Pimun käteen ennen molempien ratojen tiputuksia. Olisi vaan pitänyt päästää aikaisemmin hypylle. Enemmän kuitenkin jäi käteen hyviä juttuja, kuten kepit onnasi joka radalla kerrasta ja kontaktitkin viimeisen radan puomia lukuunottamatta. Ja pääasia, että kolmesta startista vain kolme rimaa alas, joten onhan sekin jo edistystä. Lisäksi Pimulla oli hyvä ja keskittynyt mielentila radalla. Lähtöönkin se jäi paljon rennommin, eikä alkanut luimistella ja kyttäillä heti kun sen jättää istumaan. Tällä kerralla hengailtiin rennosti radan vieressä ennen omaa vuoroa ja teetin Pimulla vain muutamia kaukoja palkaten namilla. Kisapaikka oli kyllä taas ihan mahtava. Tällä kertaa oli sisällä runsaasti tilaa lämppäillä ja kaikkia esteitä pääsi tekemään. Tykkään tuosta TSAUN hallin pohjastakin tosi paljon.

Sunnuntaina olin varannut treenivuoron SDP:ltä, joten pakko oli päästä koittamaan nuo lauantain rimantiputuskohdat uudestaan. Ekan radan kuvio meni heti puhtaasti nollalla, joten en hinkannut sitä enempää. Tokan radan kuviossa kävi juuri niinkuin kisoissakin, eli rima alas. Tähän koitin sitten sellaista, että en ota niin tiukasti kepeiltä käteen ja annan kunnolla tilaa hypätä, niin johan alkoi pysymään. Viimeisen radan kepeille kääntämistä en saanut onnistumaan niin kuin olin ajatellut, mutta lopulta koitin sitä toista puolta ohjaamalla poispäinkäännöksellä ja sitten alkoi kepit löytyä. Loppuun tein vielä hyppytekniikkaa ihan perussarjalla ja etäisyyden arvioimista. Meni tosi hyvin.