Viime viikon keskiviikkona pidin lomapäivän pikkukoirien hammashoitojen takia ja melkein heti kun pieniltä oli saatu taju kankaalle, suuntasin Pimun kanssa tallille treenaamaan. Miikku tuli myös Roihun kanssa seurailemaan meidän touhuja. Ensin tehtiin hyppytekniikkaa: perussarjaa, etäisyyden arviointia ja korkeuden arviointia. Ihan pikkuisen kolisi alkuun, mutta kyllä se siitä parani kun Pimu malttoi keskittyä. Kisoissa epäonnistuneiden keppien takia hinkkasin aika paljon pujottelua täydestä vauhdista ja eri kulmista. Eipä juuri mitään ongelmia, pari kertaa lipsahti kakkosväliin, mutta pääasiassa osasi. Hemmetin kepit, miksei se kisoissa osaa!? Otettiin Roihun kanssa paikkamakuu, tai Roihu istui, siten että menin vähäksi aikaa aidan taa piiloon. Ensin Pimu ei tajunnut mikä liike on kyseessä ja lähti perään, mutta sitten muistui mieleen mitä pitää tehdä ja se makasi ihan rauhassa vaikka olin piilossa. Huippua! Otin myös vähän noutoa ja pikkupätkän seuraamista.

Lauantaina oli sitten Tamskin epikset. Kovasti teki mieli osallistua kaikille mahdollisille radoille, mutta sain hillittyä itseni ja ilmoittauduin vain mölleihin ja yhteen kertaan. Tarkoituksena oli tehdä kisanomainen suoritus. Kontaktien palkkaamista pohdin vielä lähtöviivoille asti, mutta en sitten palkannut, joten ihan kisatyyppisesti mentiin. Rata alkoi hirmuisella suoralla, joten vähän alkoi jo masentaa, että miten kiire tässä tulee. Rdalla piti kahteen kertaan vetää koira lähemmän putkensuun ohi kauimmaiseen. Mini/medi-ohjaajat ja useimmat maxitkin teki näissä kohdissa aina puolenvaihdon, mutta mä totesin, että ei mitään järkeä/en ehdi kuitenkaan ja päätin vetää Pimun liikkeellä ohi lähimmäisestä putkensuusta. Muuten oikein kiva rata, eikä ollenkaan liian helppo.

Pimu jäi luimistelemaan lähtöön ja tuijotteli ajanottajia/muita ratahenkilöitä. Pari kertaa huomautin sille ja sitten se jäikin ihan nätisti istumaan korvat ylhäällä. Pääsin siis ihan hyvin kahden esteen päähän. Alku meni ihan superisti ja mun ohjaussuunnitelma oli oikein onnistunut. Päästiin puomille asti nollalla. Puomilla se himmasi liian aikaisin, mutta vaadin sen tulemaan 2on2off ennen kuin jatkettiin. Heti seuraava rima tuli alas, mutta matka jatkui muuten hyvin aina A:lle asti. Sen kontakti oli jo parempi ja se tuli heti alas asti. Viimeinen rima myös tipahti, joten tulokseksi 10 ja aika jotain -26s, oltiin nopeimpia.  Olin supertyytyväinen maalissa. Nuo rimantiputukset tuli molemmat heti kontaktin jälkeen, joten täysin itseaiheutettuja. Varmistin kontaktit jäämällä liian lähelle Pimua, vaikka se on treeneissä kestänyt jo ihan hyvin, että mä olen kauempana. Näin kontaktilta vapautus oli liian kaaosmainen ja yhtäkkinen ryntäys eteenpäin, joten ei mikään ihme ettei seuraava hyppy onnistunut. Nyt on kyllä niin hyvä mieli meidän agilityn suhteen.
Tässä video radasta:

Sunnuntaina tokoiltiin kipakassa pakkassäässä. Oli viimeinen kerta Koirakoutsin ALO/AVO-kurssia ja tällä kertaa keskityttiin erityisesti seuraamiseen. Otettiin ensin ihan perusasennossa kontaktin pitämistä häiriössä ja pieniä seuruupätkiä palkkaamalla. Sitten koitettiin pidempi seuraamispätkä liikkuroituna. Pimu oli aika hieno ja kontakti pysyi yllättävän hyvin, vaikka nyt mä katsoin suoraan eteenpäin enkä koiraa! Mä en ole pitkiä seuruita nyt ottanut ollenkaan, pelkästään muutamaa askelta ja paljon perusasennossa pönötystä. Takapään käyttöä pitäisi vielä parantaa ja sen myötä myös Pimun paikkaa saada pikkuisen taaemmaksi. Tehtiin vielä leikinomaisesti seuraamista mm. niin, että pyörin paikallani vasemalle ja liikuin taaksepäin. Kyllä se takapääkin sieltä alkoi jo hieman löytyä. Loppuun vielä noutoa. Alkuun Pimu oli niin innoissaan, että varasti kapulalle! Mä olin vaan ihan liekeissä, se tykkää tästä vihdoinkin! Luovutusasento on edelleen vino ja se korjailee sitä, joten tehtiin sitten niin, että mä seisoin seinän vieressä ja Pimun oikeasti piti hieman ängetä itseään että mahtui mun viereen. Sitten kävi niin, että se paineistui. Ei kyennyt tulemaan sivulle ollenkaan, pyöri vaan siinä edessä. Ei myöskään ottanut enää kapulaa suuhun. Mä olin jo ihan luovuttamassa, mutta Krista käski vaan vaatia siltä. Pimun korvat oli pystyssä ja häntä heilui, joten Kristan mielestä se vaan esitti, että ei muka osaa ja on niiiiiin vaikeeta. Näissä tilanteissa mä yleensä lopetan treenin, mutta nyt jatkettiin ja hieman vaan helpotettiin. Tulihan se sieltä lopulta! Ja mä olin jo ihan varma, että nyt meidän nouto meni pilalle, mutta tehtiin vielä yksi tavallinen nouto ja se haki ja tuli sivulle! Loppuun vielä tehtiin vasemmalle pyörimistä perusasennossa kapula suussa ja se pysyi ja Pimu teki innolla. Voi hitsi! Näköjään pitää vaan uskaltaa vaatia sitä tekemään kun se kerran osaa. Todellakaan en olisi yksinäni uskaltanut kokeilla mihin asti siltä voi tuossa tilassa vaatia, mutta onneksi oli kokeneempi ihminen vieressä katsomassa. Pimulla oli kyllä siinä vaiheessa jo aika kylmäkin, se nosteli tassujaan, joten ehkä osaksi senkin takia se meni lukkoon.

Kaiken kaikkiaan todella hyödyllinen tokokurssi. Sain paljon uutta mietittävää ja hyviä vinkkejä. Nyt tuntuu siltä, että kyllä mä ne AVOn liikkeet ihan varmasti saan kuntoon kesään mennessä. Seuraaminenkin parani tämän kurssin aikana ihan huimasti noudosta puhumattakaan. Parin viikon päästä meillä alkaa Tamskin ALO/AVO-kurssi, joten tokoilut jatkuu vielä ohjattunakin. Toivotaan vaan, ettei Pimun juoksut ala ihan vielä.