Selvittiin hengissä ensimmäisestä virallisesta tokokokeesta. Eilen suunnattiin siis heti aamulla kohti Ikaalisia. Ensin haettiin Kaisa+Oliver kyytiin, joten matkalla sain vielä viime hetken ohjeita siitä, mitä kehässä saa ja ei saa tehdä. Kisapaikka oli nurmikenttä ja aika ahtaan oloinen. Autot, katsojat ja koirat joutui olemaan siinä ihan kehän vieressä ja autotie kulki myös ihan lähellä. Tultiin paikalle hyvissä ajoin, jotta koirat saa totutella paikkaan ja ehdittiin seuraamaan avoimen luokan koe odotellessa. Silti olin ihan hermona ja jännitin kauheasti. Olin ihan varma, että tästä ei tule yhtään mitään. Tsekkasin etukäteen osallistujalistasta, että me jouduttaisiin makaamaan kultsun ja portugalinvesikoiran välissä. Pimu ei suhtaudu kultsuihin mitenkään suopeasti, joten etsin käsiini kyseisen kultsun ja kysyin omistajalta, jos me voitaisiin tulla vähän morjestamaan ja syömään nameja kultsun läheisyyteen. Se sopi, joten syötiin vähän aikaa nakkia kultsun vieressä. Pimu tosin yritti vähän ärhennellä sille, mutta rauhoittui kyllä aika pian.

Alokasluokassa oli 10 osallistujaa, joten luoksepäästävyys ja paikkamakuu tehtiin kahdessa osassa. Pimu oli heti ensimmäisessä ryhmässä. Se vaan nuuski maata ja hannasi vastaan kun mentiin kehään, joten itsellä paniikki kasvoi entisestään. Liikkeenohjaaja näytti meille paikan ja yritin siinä sitten saada Pimua tulemaan perusasentoon, mutta se vaan haahuili ja nuuski. Lopulta se suostui istumaan. Tuomari aloitti  sitten luoksepäästävyyden suorittamisen ja Pimu oli koko ajan menossa maahan ennen meidän vuoroa ja mä yritin nykiä hihnaa ym. kaikkea epätoivoista. Onneksi tuomari sitten sanoi mulle ennen meidän vuoroa, että voin ottaa koiran uudestaan istumaan vierelle (kun Pimu makasi siinä vaiheessa jotenkin ihan solmussa mun jaloissa). Sitten sain sen tulemaan kunnolla sivulle ja tuomari tuli moikkaamaan. Pimu istui kuin tatti, ei liikahtanutkaan mihinkään! Olin ihan ihmeissäni ja kymppihän siitä napsahti.

Seuraavaksi oli paikkamakuu. Pelkäsin, että Pimu menee maahan saman tien kun hihnan irroittaa, mutta se istuikin ihan nätisti. Meni maahan heti ekasta käskystä ja jäi makaamaan kun jätettiin koirat. 2 minuuttia oli pitkä aika, mä jännitin niin paljon ja tuijotin koiraa vaan tiukasti. Viereinen kultsu tuijotteli puolet ajasta Pimua, joten pelkäsin tosi paljon, että Pimu lähtee, mutta Pimu makasi melkein liikkumatta koko ajan. Pari kertaa sen pää kääntyi ja ihan lopussa jalat vähän nytkähti. Sitten palattiin koiren luo ja Pimu nousi ensimmäisestä käskystä istumaan, joten saatiin tästäkin kymppi!

Sitten oli vähän taukoa, kun toinen ryhmä suoritti luoksepäästävyyden ja paikkamakuun. Meidän ryhmästä ei yksikään koira lähtenyt, mutta toisesta ryhmästä lähti 3 koiraa (harmillisesti myös Oliver). Yksilöliikkeissä oltiin neljäntenä suoritusvuorossa, joten jonkin aikaa ehdittiin vielä odottelemaan. Pimu oli jotenkin tosi vaisu, joten yritin vähän viritellä sitä leikkimällä. Ei se kauheasti innostunut, mutta piristyi kuitenkin hieman. Varsinaisia liikkeitä en uskaltanut paljoa treenata, maahanmenoa vahvistin muutaman kerran, että edes se onnistuisi ja vähän otin seuraamista nakki kädessä.

Sitten mentiin kehään. Ohjaaja ihan paniikissa ja koira hieman epävarma, että mitä hittoa nyt tapahtuu. Ensimmäisenä liikkeenä hihnassa seuraaminen. Pimu lähti ihan hyvin seuraamaan, mutta sitten lähti kontakti ja alkoi haahuilu. Hihnakin kiristyi jonkin verran välillä. Pimu vuorotellen haahuili ja palasi aina välillä kunnon seuraamiseen. Tästä meille 6. Seuraaminen ilman hihnaa meni hitusen paremmin, kontakti säilyi vähän enemmän ja haahuilukin oli vähäisempää, joten siitä 7½. Pimu oli kyllä aluksi ihan pihalla, että mitä tää oikein on, mutta paransi koko ajan. Perusasennot oli kyllä tosi väljiä ja vinoja molemmissa seuraamisissa.

Seuraavaksi liikkeestä maahanmeno. Pimu seurasi alun tosi hienosti ja läsähti saman tien maahan kun annoin käskyn. Pysyi hienosti ja nousi ekasta käskystä, joten tästä meille kymppi. Seuraavaksi luoksetulo. Pimu jäi hyvin istumaan ja lähti innokkaalle laukalle heti kun annoin luoksetulokäskyn ja tuli aivan nappiasentoon sivulle, joten tästä myös kymppi. Sitten vielä liikkeestä seisominen. Pimu lähti taas hienosti seuraamaan, mutta sivusilmällä näin, että se otti vielä muutaman askeleen sen jälkeen kun annoin pysäytyskäskyn. Pysyi kuitenkin seisomassa hienosti ja ensimmäisellä käskyllä istumaan. Tästä meille 8.

Tässä vaiheessa olin itse jo tosi helpottunut siitä, että me oltiin osattu näin hienosti ja Pimu oli ollut ihan superhyvä. Varmaankin tästä syystä sitten annoin Pimun olla liian vapaasti sen ajan kun kuljettiin hypyn suorituspaikalle ja sitten sattui paha moka. Pimu bongasi hypyn vähän ennen kuin päästiin suorituspaikalle, ja sinkosi sinne sitten saman tien ja hyppäsi. Tuomari oli ennen koetta varoittanut, että jos koira suorittaa hypyn etukäteen, niin se liike on sitten nolla, joten näin tässäkin kävi. Kokonaisvaikutuksesta saatiin 8 ja tuomari huomautti, että seuraamista pitäisi yleisesti saada paremmaksi.

Sitten juostiin ulos kehästä ja kaivettiin repusta kissanruokapaketti Pimulle palkaksi. Jussi oli kentän reunalla ottanut meidän pisteet ylös ja vielä käytiin kyselemässä kertoimet kohdalleen ja alettiin laskea. Voi harmituksen määrää kun tajusin, että meidän pisteet oli 156, eli hypyltä ei olisi enää montaa pistettä tarvittu ykköstulokseen... Pimu oli kuitenkin tosi super ja hienosti paransi koko ajan kehässä toimintaansa. Palkkaamattomuus ei myöskään ollut mikään ongelma ja innokkaasti se lähti mukaan aina seuraavaan liikkeeseen. Tosi hieno huomata, että koira toimii! Palkintojenjaossa tuomari jakoi kisakirjat huonoimmasta parempaan ja me saatiin odotella omaa kirjaa yllättävän pitkään. Tultiin jaetulle 2. sijalle kelpien kanssa! Ykköstuloksen sai siis vain luokan voittaja, portugalinvesikoira. Tuomari kuittaili hieman siitä hypystä vielä palkintojenjaossa, ja ainakin tästä jäi sellainen oppi mieleen, että ei kannata viedä Pimua hypylle liian epämääräisesti vaan pitää se kunnolla hanskassa.

Tavoitteenahan meillä oli selvitä hengissä, joten tavoitteet ylitettiin kirkkaasti. Tästä voi jatkaa hyvillä mielin. Seuraaminen pitää kyllä saada selvästi paremmaksi seuravaan kokeeseen mennessä. En ole vielä ilmoittautunut mihinkään, mutta ehkä tässä voisi jotain koetta alkaa katselemaan. Viikonloppuna sitten korkataan virallinen agikisaura. Tuomari oli harmillisesti vaihtunut ja "joudutaan" liitelemään Virkkalan ja Sivosen radoilla.