Juoksuista on selvitty ja treenaaminen taas alkanut vähän huonolla menestyksellä. Pimu ei tunnu enää kestävän yhtään jankkaamista vaan paineistuu heti ja menee välillä jopa lukkoon. Meillä on niin monet treenit mennyt nyt ihan mönkään kun mulla on mennyt johonkin asiaan hermot ja oon huomauttanut siitä liian rajusti Pimulle. Ja siis ihan normaaliin tapaan oon tehnyt, mutta nyt ei vaan näköjään enää kestetä mitään sanomista, vaan aletaan heti luimistelemaan ja läähättämään. Kaikki draivi myös häviää koirasta saman tien ja se vaan hiiparoi. Ei todellakaan tee mieli edes treenata mitään, kun tuntuu että koira menee vaan entistä enemmän jumiin henkisesti. Todellakin toivon, että Pimu palautuu ennalleen kun kaikki mahdolliset juoksu/valeraskaus-hormonihuurut on kaikonneet.

Sunnuntaina olis toko-koe ja muuten olen ihan luottavaisin mielin menossa, mutta liikkeestä seisominen ei tällä hetkellä onnistu ollenkaan. Luultavasti onnistuin pilaamaan sen liikkeen jossain välissä liiallisella jankkaamisella. Muut liikkeet pitäisi onnistua edes jotenkin, joten eipä tuo yksi nolla sitten haittaa, eiköhän sieltä se kakkostulos ainakin pystytä saamaan. Sen enempää en uskalla nyt edes toivoa, niin epätoivoista tää meininki on ollut. Seuraaminen on ehkä hieman parantunut, mutta pitkää pätkää ei olla nyt voitu ottaa kun kaikenlaista hinkkaamista on pakko välttää.

Agia ollaan käyty muutaman kerran treenaamassa juoksujen jälkeen. Ekat treenit meni tosi hienosti, sitten alkoi alamäki. Kepit on tällä hetkellä ihan kauheat, eikä niitä varsinkaan voi treenata nyt ollenkaan yksittäin. Kaikenlainen ratapätkien hinkkaaminen on nyt Pimulle tosi painestavaa ja samalla alkaa rimat roiskumaan. Eilen Pimu pujotteli ihan OK, mutta vauhti oli todella hidas ja keppien jälkeen jäi seisomaan, eikä jatkanut heti rataa. Eilen myös hinkattiin ihan liikaa radan aloitusta ja Pimu alkoi luimistelemaan ja hiipparoimaan lähdössä. Ärsyttävää, koska yleensä se on pysynyt lähdössä ihan hyvin. Kisoihin meillä ei todellakaan ole enää tänä vuonna mitään asiaa. Ehkä käydään jossain epiksissä juoksemassa helppo möllirata, jotta tulisi edes välillä jotain onnistumisenkin tunteita.