Meillä on tylsää. Ohjatuissa agi- ja tokotreeneissä on ollut pitkä tauko joulun ja kovien pakkasten takia, eikä näillä keleillä tarkene treenata navetallakaan. Toivottavasti ensi viikolla päästäisiin jo treenaamaan. Virallinen kisaikä lähestyy uhkaavasti, joten agitreniä olisi pakko saada alle ja paljon. Alustavasti on jo ekat kisat katsottuna, mutta tarkistetaan tilannetta sitten maaliskuun alussa tarkemmin ja siirretään kisadebyyttiä eteenpäin ellei olla kisakunnossa vielä silloin. Onneksi tässä on nyt muutamat möllikisatkin tiedossa, joten päästään hyvin tsekkaamaan meidän oikea taso ainakin niissä.

Näillä pakkasilla on lenkkeilytkin olleet aika vähillä. Uusi vuosi aloitettiin aivan uudella hihnalenkkeilytavalla, sillä Pimun tempominen ja sinkoilu meni aivan mahdottomaksi alkutalvesta. Nykyään sillä on oma paikkansa mun vasemmalla puolella, jossa se kävelee löysällä hihnalla. Mitään haahuiluita ei sallita ja se pääsee erikseen tekemään tarpeensä määrätyissä kohdissa. Tämän natsikurin vastapainoksi olen pitänyt huolta siitä, että se pääsee melkein joka lenkillä tai vähintään kerran päivässä juoksemaan myös vapaana. Yllättävän hyvin on alkanut menemään tämä uusi tapa perille. Ei tarvitse kuin hieman suullisesti huomauttaa jos se alkaa hihhuloimaan, ja heti palautuu omalle paikallensa. Aiemmin olen aina pysähtynyt jos hihna kiristyy ja hyvinhän Pimu on siitäkin aina löysännyt, mutta ei tuntunut tajuavan, että sitä hihnaa ei saisi kiristää ollenkaan ja tekee saman heti uudestaan. Meidän lenkit oli pahimmillaan sitä, että aina parin askeleen jälkeen joutui pysähtymään, mikä oli hieman hankalaa varsinkin kolmen koiran kanssa.

Uudenvuodenaatoksi pakenimme maaseudulle, jossa tosin kuului raketteja jonkin verran. Ilokseni Pimu ei välittänyt niistä yhtään, vaan mennä touhotti pihalla ihan normaalisti! Jihuu.