Agimasennus. Torstain treenit oli yhtä kaaosta. Treenailtiin valsseja, jotka tunnetusti on Pimulle hyvin vaikeita, eli valuu ja valuu pitkäksi. Treenien tuloksen tiesi jo heti ekojen esteiden jälkeen, ja koko loppuaika oli yhtä tuskaa. Pimun kierrokset kävi niin korkealla, että se meni ihan miten sattui. Rimat lenteli, se teki hirveitä kaarroksia ja taas kerran kääntyili ihan ihmeelliseen suuntaan esteillä. Huh huh. Keskittymiskyky tuntui olevan ihan nollilla. Treenien jälkeen olin taas kerran jo ihan valmis vaihtamaan lajia. Kontakteja ei menty ja kepitkin vain radan alussa.

Eilen oli ensimmäinen treenikerta ylempiin luokkiin tähtäävien tokokurssilla. Pimu oli aika hyvä. Tämän kerran aiheena oli tunnari, ruutu ja kaukokäskyt. Tunnari aloitettiin sillä, että piiloteltiin kapulaa agiesteiden ym. taakse ja lähetettiin koira etsimään. Jotenkin kummasti Pimu tajusi heti mikä on homman nimi, vaikka ei olla tällaista ikinä ennen tehty. Se löysi kapulan joka kerta ja pari kertaa suostui jopa ottamaan sen suuhun ja toi mulle asti. Ruutua tehtiin namialustalla parin metrin päästä. Pimu osasi ihan OK ja matkaa voisi alkaa pidentää. Kaukoista ei ehditty kuin puhumaan hieman aikaa, täytyy niitä treenailla nyt kotona. Lisäksi otin pikkuseuraamisia ja hyppyä pari kertaa. Hypyn jälkeen Pimu ei oikein malttanut pysyä täysin paikoillaan ja seuraaminenkin oli hieman vaikeaa kun toiset teki vieressä ruutua ym.

Iltapäivällä olin varannut tallin tunniksi. Otin ensin Pimun kanssa tokoa, häiriönä tallin toisella puolella oli agitreenit käynnissä. Mentiin seuraamista sekä hihnassa että ilman. Ihan OK meni ottaen huomioon häiriön. Lisäksi otin jäävät liikkeet siten, että jätin sille palkan eteen sinne missä käännyin takaisin sen luo. Maahanmenoon tarvittiin kaksi käskyä, mutta sitten kyllä lakosi saman tien. Lopussa sain sen palkan avulla pitämään katseen hyvin eteen, eikä se vaihtanut asentoa lonkalle. Sama seisomisessa, tosi hienosti malttoi olla tepsuttelematta kun palkka oli edessä.

Tokon jälkeen agia. Tein 20 esteen radan, jossa kaikki kontaktit ja kepit. Aluksi hinkattiin pari kertaa keinua, ennen kuin sain sen pysähtymään kunnolla. Sitten kun jatkettiin rataa, saatiin mentyä 12 estettä puhtaasti. Eikä siis riman rimaa tullut alas, en tiedä auttoiko alkutreenien tokoilu Pimun säilyttämään keskittymiskykynsä myös agissa. A:lle se ei pysähtynyt oikein, joten siihen täytyi lopettaa. Hinkkasin rataa muutamaan kertaan ja A:n ja puomin kontaktit sain sen lopulta menemään tosi hienosti 2on 2off, mutta kepeillä oli taas tuskaa. Kokeilin moneen kertaan keppejä hypyn tai putken kautta, mutta ei se vaan pystynyt menemään niitä, eli juoksee oikealta ohi tai menee sieltä toiseen/kolmanteen väliin. Yksittäin se kyllä menee kepit nyt ihan hyvin. Sen kun nyt tietäisi, että mikä ihme tässä mättää, jotta saisi ongelman korjattua. Lopulta kokeilin sellaista, että laitoin yhden siivekkeen pujottelun toisen kepin kohdalle oikealle puolelle, että siitä ei vaan enää päässyt juoksemaan läpi. Siten sain sen kerran menemään kepit kunnolla putkesta tullessa ja tähän lopetin. Pimu selvästi yritti ensin läpi, mutta sitten joutui vähän miettimään, että mitäs nyt tehdään ja lähti pujottelemaan oikein. Toivottavasti jokin lamppu sen päässä syttyi, todennäköisesti kuitenkaan ei. Marraskuun alussa pidän pari viikkoa lomaa, joten sen aikana täytyy saada tämä ongelma hoidettua. Todennäköisesti aloitan keppitreenit suosiolla ihan alusta ja tällä kertaa verkoilla.

Ja sitten lisää ongelmia. Pimun kanssa lenkkeily on tällä hetkellä täyttä tuskaa. Jostain syystä se on nyt keksinyt, että hihnassa voi sinkoilla ja vetää ihan miten sattuu. Käskyn alla se kyllä kävelee ihan nätisti, mutta muuten on taluttajalla kädet ja hartiat kovilla. Lisäksi se ei enää kestä yhtään vastaantulevia koiria. Aikaisemmin se pelkorähisi vain isoille koirille, mutta nykyään ei kestä enää ketään, joten se on pakko viedä namittamalla kaikista ohi. Ärsyttävää ja hankalaa, varsinkin kun yleensä meidän koirat lenkitetään kaikki yhdessä ja pikkukoirat hyppelee jaloissa heti kun vaan ottaa namin käteen. Yllättäen olen alkanut tehdä entistä enemmän metsälenkkejä, jotta koirat saa olla vapaana. Ei varsinaisesti ratkaise ongelmaa, mutta säilyy itsellä paremmin hermot.