Edellisen kirjoituksen jälkeen ei ole enää sisälle pissailtu, mutta saa nyt nähdä koska tulee taas.

Eilen päästiin juoksutauon jälkeen taas agitreeneihin ja oli kyllä melkoista sähläystä. Treenattiin lyhyttä tekniikkapätkää, jossa vain hyppyjä ja putki ja samaan aikaan muut sai treenata erikseen keppejä ja kontakteja. Pimulle ei tällainen treenitapa näköjään sopinut ollenkaan, tuloksena oli ihan täysi kaaos. Me oltiin ekana treenaamassa radanpätkää ja Pimu ei pystyny ollenkaan keskittymään kun vieressä muut koirat treenaili keppejä/kontakteja. Se kyräili sinne (varsinkin Lily-tätiä) koko ajan ja karkasi/yritti karata noin 100 kertaa. Lisäksi radalla oli yksi takaakiertokohta, josta tultiin noin 100 kertaa ali. Siis vaikka siinä oli kaksi rimaa päällekäin, niin silti tultiin joko tositosi matalana alta tai sujahdettiin niiden välistä. Hinkattiin ja hinkattiin sitä kohtaa siis moneen kertaan ja lopulta sain sen menemään joten kuten, mutta ei jäänyt kovin hyvä fiilis.

Sitten siirryttiin treenaamaan puomia, ja tällä kertaa pysäytin Pimun seis-käskyllä alakontaktille joka kerta. Hyvin alkoi toimimaan, joten näin taidan jatkaa tästä eteenpäinkin, koska pelkällä namialustalla se ei tunnu kunnolla tajuavan, että sinne pitää pysähtyä. Otettiin myös vähän muuria, mutta Lily-täti meni samaan aikaan radanpätkää, ja sinne piti kurkkia/karkailla koko ajan ja palikat vaan lenteli... Lopulta sain sen menemään muutaman kerran muurin kunnolla ja mentiin pitämään vähän taukoa ja rauhoittumaan (niin ohjaaja kuin koirakin) kentän reunalle.

Kun oltiin rauhoituttu ja syöty nakkia, päätin kokeilla keppejä, vaikka vähän epäilin ettei siitä tule mitään tällä keskittymiskyvyllä. Yllättäen Pimu menikin ne ihan kivasti eikä enää kyräillyt muitakaan yhtään. "Vaikeammalta" puolelta se meinasi jättää koko ajan viimeisen välin menemättä (mulla oli namikippo vissiin vähän huonossa paikassa odottamassa), mutta toiselta puolelta saatiin tehtyä monta hienoa pujottelua ja melkein aina meni aloituksetkin nappiin. Jippii, se osasi! Vähän kun vielä saadaan varmuutta, niin uskaltaa ehkä kokeilla niitä jo radallakin. Sitten mentiin vielä A:ta muutaman kerran ja pysäytin sielläkin seis-käskyllä alakontaktille ja hyvin toimi. Ihan lopuksi kokeiltiin vielä radanpätkää medi-korkeuksilla, eikä enää tullut alituksia yhtään. Tiputteluja kylläkin, mutta sain pätkän mentyä lopuksi ihan OK.

Huh huh, mitkä treenit. Näin vaikeeta ei ole ollut pitkään aikaan ja se karkailujen määrä oli jotain ihan järkyttävää... No yleensähän ei treeneissä mene kuin yksi koira kerrallaan, että sinänsä sen ymmärtää kun eihän Pimu pysty radan reunallakaan katselemaan rauhassa jos joku koira menee rataa. Kepeistä jäi sentään hyvä fiilis. Treeneissä oli mukana myös pienenpieni Luu-bc, jota pikaisesti vähän nuuhkittiin ja moikattiin. Pimu osasi olla yllättävän nätisti.