Tällä hetkellä on motivaatio kadoksissa vähän joka lajissa. Agility varsinkin masentaa nyt enemmän kuin koskaan.  Kesä lähestyy kovaa vauhtia ja niin vannoin viime kesänä, että vuoden päästä me ei enää olla ykkösissä. Plääh. Ja lauantaina pitäisi kisata Liedossa kolme starttia. Tänään päästään Hannan treeneihin, joten toivotaan, että menis edes ne hyvin, sillä tällä fiiliksellä on ihan turha lähteä kisaamaan. Aikoinaan Nellin kanssa kisattiin kaksi vuotta ennen kuin noustiin kolmosiin, ja se tuntui silloin ihan hurjan pitkältä ajalta, varsinkin kun Minni nousi viidessä kuukaudessa. Pimun kanssa tää on vaan tätä ihan samaa vääntämistä vuodesta toiseen, eikä tulokset muutu mihinkään. Jos mulla olis joku muu agikoira tällä hetkellä, niin varmasti olisin jo luovuttanut ja lopettanut koko lajin Pimun kanssa tai ainakin pistänyt sen tauolle. Haluan kuitenkin treenata ja kisata, enkä edes kehtaisi kouluttaa muita ellen aktiivisesti treenaisi edes jollain koiralla, joten näillä mennään. Jonain vuonna toivottavasti saan taas helpomman agikoiran.

No, ollaan me treenattukin hieman taas. Sunnuntaille olin varannut SDP:ltä vuoron Jussia+pikkukoiria varten, mutta Pimu tuli mukaan, joten sekin sai tehdä jotain. Jussi oli laatinut (ihan itse!) pienen radan, jossa pystyi treenaamaan persjättöjä. Mä menin Pimun kanssa samaa rataa, mutta en todellakaan tehnyt yhtään persjättöä. Sen verran fiksusti osasin toimia, että kokeilin muutamaa kohtaa (käännöksiä) ensin erikseen, ennen kuin edes yritin koko pätkää. Lopulta saatiin 11 esteen rata mentyä puhtaasti. Käännökset tietty valui, mutta eipähän tiputtanut. Lisäksi otin puomia erikseen, mutta kyllä alkoi taas ärsyttää, kun Pimu jäi joka kerta taas liian ylös ja jouduin moneen kertaan käskemään oikeaan paikkaan. Ei auttanut vaikka heitin lelua ohi ym. houkuttelua, aina jäi ylös pönöttämään korvat luimussa. Huoh, oon siis onnistunut paineistamaan sen nyt kontakteillakin. Onneksi kisoissa sillä on ainakin tähän asti ollut sen verran enemmän kierroksia, että on tullut paremmin, mutta treeneissä tämä ei todellakaan nyt toimi yhtään.

Eilen treenattiin tokoa Koirakoutsilla. Otettiin ruutua, noutoa ja seuraamista. Itsekseni hinkkailin kaukoja ja otin pari tunnaria. Ruutuun meni ihan jees näyttämällä pari kertaa. Noutoa tehtiin metallilla ja nyt yritin mahdollisimman kisamaista suoritusta ja sehän teki oikein pätevästi. Jopa laukkasi takaisin, vaikka ilme näyttikin siltä, että yök, yök, ällöttää. Perusasentookin pystyi tulemaan kapulan kanssa hienosti. Seuraamista tehtiin liikkuroitu pätkä, joka meni melko ok. Perusasennot oli väljiä ja välillä kontakti hukkui, mutta palautui kuitenkin nopeasti. Kaukoja hinkkailin joka välissä ja taas koitin takapalkalla. Hemmetin vaikeeta kyllä oli ja Pimu meni taas ihan lukkoon. Vaadin kuitenkin väkisin sitä tekemään ennen kuin luovutin, mutta ei tämä tapa kyllä meille oikein sovi. Tein kaksi tunnaria, joissa oma oli ihan vääräkasan vieressä. Hienosti pystyi tekemään molemmilla kerroilla.

Tokomotivaatio on ehkä nyt parempi kuin aikaisemmin, mutta en mä silti ole saanut itsestäni irti yhtään mitään. Ei olla tehty tunnaria kotona eikä kyllä mitään muutakaan. Ainoastaan agitreenien yhteydessä ollaan hinkattu kaukoja ja luoksetulon stoppeja. Onnekseni huomasin, että Tamskilla on VOI-luokan kurssi tulossa, joten sinne täytyy yrittää päästä. Toukokuun kokeelle ehkä voidaan jo heittää hyvästit, ja seuraava yritys lienee vasta heinäkuussa. Silloin on kyllä jo pakko mennä kokeeseen jos me meinataan tänä vuonna se VOI1 saada. Tuskinpa se ekasta kokeesta kuitenkaan tulee, varsinkin kun ei olla oltu kokeessa pitkään aikaan.