Ilmoitin Pimun 13.11. Turkuun tokokokeeseen. Se tulee todennäköisesti olemaan meidän viimeinen yritys tälle vuodelle, ellei sitten saada vielä jotain äkkilähtöpaikkaa sen jälkeen. Koko viikolla ei olla tehty yhtään tokoa, pidetään nyt pieni tauko ja sitten pari viikkoa tehotreenausta. Erityisesti yritetään keskittyä vireen nostatukseen eri paikoissa. Täytyy roudailla Pimua mukana ainakin pikkuisten agitreeneissä SDP-hallilla ja tehdä siellä koetyyppistä viritystä ja pieniä tokoilupätkiä superpalkalla. Lisäksi menen todennäköisesti 6.11. Nellin kanssa kisaamaan ATT-hallille, jossa koekin sitten on, joten täytyy sillä reissulla tehdä siitä hallista Pimulle tosi kiva paikka.

Eilen treenattiin agia yli 20 esteen kimurantilla radalla. Olin jo varma, että ei päästä alkua pitemmälle, mutta kunhan alun rimantiputuksista päästiin, niin sain kuin sainkin Pimun menemään ainakin jotenkin noin puoleen väliin. Niistopersjättö-kohtaan jäätiin jumiin, jotenkin se lukee sen nyt backlappina, vaikka ei olla sen kanssa muistaakseni koskaan backlappia treenattu. Ihan kiva, että se sen osaa kuitenkin.  Toisella kerralla jatkettiin rataa tästä eteenpäin ja jäätiin hieman jumiin kohtaan, jossa mun olis pitänyt vaan liikkua eteenpäin, mutta jäin odottelemaan Pimua ja sain sen esteestä ohi tai hyppäämään väärään suuntaan. A:n alla olevalle putkelle heitto pimeästä kulmasta tuotti myös hieman ongelmia, mutta lopulta se tajusi mihin pitää mennä. Loppuun menin vielä kepit erikseen, ehkä 5 kertaa meni kakkosväliin, mutta sitten onnasi ja pujotti vauhdilla loppuun asti. Ihan kiva, että se ei nyt paineistunut yhtään, vaikka alkua jouduttiin junnaamaan. Pimun kanssa treenaaminen tuntui muutenkin tällä kertaa tosi hyvältä. Ratojen välissä otin sen kanssa puomia ja keinua. Puomille se pysähtyi joka kerta 2on2off, tosin en uskaltanut itse ottaa kovin paljon etäisyyttä. Keinua mentiin pitkästä aikaa ja siihen en ole tällä hetkellä kovin tyytyväinen. Oon vissiin tullut opettaneeksi sille keinun vahingossa pikkukoiratyyliin, sillä se tekee sen ihan samoin kuin Nelli ja Minni (eli pysähtyy heti kun keinu alkaa laskea). Sillä erotuksella vaan, että keinu alkaa sillä laskea aikaisemmin ja pysähdys tulee liian ylös, eikä jalat osu kontaktille. Pysähdyksen jälkeen se kyllä ottaa juoksukontaktin, mutta loikkaamisen vaara on aika suuri. Tällä kerralla en viitsinyt siihen puuttua, hyvä vaan että se yleensä menee tallin räminäkeinun vauhdilla ja pelkäämättä, mutta jatkossa täytyy yrittää saada sitä tulemaan pitemmälle ennen pysähdystä.

Tällä hetkellä on oikeastaan ihan hyvät fiilikset Pimun agilitystä, kun voidaan treenailla ihan rauhassa ilman kisapaineita. Parin viikon päästä olisi SDP-hallilla epikset, joten sinne varmaan mennään mölleilemään. Ilmoittauduin Pimun kanssa myös 30.10. Jukka Leppälän koulutukseen.