Tiistaina tokoiltiin Hervannassa jäätävässä kelissä ja vesisateessa. Tästä huolimatta Pimulla riitti hienosti energiaa ja intoa treenaamiseen, mikä tuntuu vieläkin oudolta kun on aikaisemmin tottunut treenailemaan vain äärimmäisen mukavuudenhaluisten cavalier-neitosten kanssa. No, treenit meni ihan OK. Otettiin hyppyä lukuunottamatta kaikkia alokasluokan liikkeitä ja lisäksi merkkiä. Paikallamakuu on vielä hieman hankalaa oudoissa paikoissa, kotipihassa Pimu makaa hienosti, mutta heti jos on vähänkin häiriötä niin se nousee. Liikkeestä maahanmeno ja seisominen on meillä vielä aika alkutekijöissään. Seisomista Pimu ei oikein vielä tajua ollenkaan, maahan se menee ehkä kolmannella käskyllä, mutta jää kyllä sitten hienosti siihen odottamaan. Luoksetulossa se meinaa mennä aina maahan kun olen jättänyt sen odottamaan. Eiköhän tästä homma vielä kuitenkin etene ja tosi hienosti Pimu pysyi osan treeneistä ilman hihnaa. Ei yhtään karkaillut muualle.

Pimu oli eilen mukana Nellin treeneissä. Omaa vuoroa odotellessa otin sen kanssa viereisellä kentällä vähän tokoa. Lähinnä seuraamista, liikkeestä maahanmenoa ja pari luoksetuloa. Meni ihan sairaan hyvin, vaikka vieressä meni Ada-bortsu agilityrataa. Pimu ei juurikaan edes vilkuillut sinne päin ja keskittyi täysillä puuhastelemaan mun kanssa. Liikkeestä maahanmeno sujui nyt tosi hienosti. Tästä kuuluu kiitokset Evelle tiistai-tokossa saaduista vinkeistä maahanmenon nopeuttamiseen. Nellin treenien jälkeen otin Pimun kanssa taas muutamia pätkiä (hyppyjä, putkea, pussia) meidän treeniradasta ja se meni aivan loistavasti! Eikä haitannut yhtään että samalla kentällä treenaili pari muutakin koirakkoa samaan aikaan, jippii se ei karkaillut.

Pimun vauhti on kyllä jotain ihan uskomatonta jopa Nelliin verrattuna. Yritin muutamaa kohtaa ohjata samalla tavalla kuin Nellin kanssa, niin olin heti auttamatta jäljessä kun Pimu painalsi menemään.  Tosin sen kanssa pidän vielä rimoja maassa, joten kyllä se vauhti siitä väkisinkin hidastuu kun se joutuu hyppäämään. Radalla ei ollut tällä kertaa muita kontakteja kuin keinu, joten otin sitten sitä muutaman kerran. Voi herran jestas mikä vauhti oli siinäkin! Ekalla kerralla en ehtinyt edes mukaan kun Pimu vetäisi järkyttävän lentokeinun. Sitten otettiin muutaman kerran rauhallisemmin, että annoin palkan keinun päässä ja jarrutin keinun laskeutumista hieman. Tosi hienosti se menee. Tosin se pääsi vielä kertaalleen karkaamaan keinulle, mutta tällä kertaa pysähtyi kontaktille ja rämäytti keinun kunnolla alas. Ei kuitenkaan vaikuttanut, että se olisi mitenkään pelästynyt, joten hyvähyvä.

Ensimmäisiä juoksuja muuten vieläkin odotellaan, ei näy eikä kuulu.