Eilen oli aika uskomattomat agitreenit, oltiin Pimun kanssa ihan supertaitavia. Treenattiin siis Teemu Linnan opastuksella Takkujen kentällä. Rata oli ihan mukava, ei mikään supervaikea, mutta ei me silti kovin pitkälle päästy. Siitä huolimatta saatiin tehtyä loistavia pätkiä. Noin puolessa välissä treeniä Teemu sanoi, että onpa kiva nähdä bortsu, joka ei tiputtele rimoja. Siis Pimu!  Ja tosiaan, koko treenin aikana tuli yhden kerran okseri alas ja toisen kerran normihyppy, jolta piti kääntää tosi tiukasti takaisin tulosuuntaan. Siis WTF? Ja radalla tosiaan joutui tekemään niistoa, pakkovalssia, päällejuoksua ym. hankalampaa ohjausta. Oho. Mä sain myös kehuja, että ohjaan hyvin, joten ihmeiden aika ei tosiaan ole ohi tai sitten me ollaan oikeasti menty eteenpäin. Pimu teki kyllä niin hienosti hommia, ihan kuin oikeat agikoirat. Kotiläksyksi saatiin vähän kontaktitreeniä (keinu+puomi), jolla pitäisi saada vauhditettua alastuloa.

Ulkotreenikausi saatiin korkattua jo viime perjantaina Hannan treeneissä. Radalla oli sen verran hankalia kohtia, että hinkkaamiseksi meni taas. Mm. rinnakkaisia hyppyjä, joilla piti tehdä välistävetoja, joten siinäpä taas opeteltiin peruuttamaan sipsuttamatta.

Lauantaina vihdoin ja viimein aloitettiin ruututehohinkkaus omassa pihassa. Tehdään sitä nyt joka päivä niin kauan, että alkaa sujua. Saatiin jo tehtyä ihan ok ilman näyttämättäkin lyhyeltä matkalta ja vasemmalle etumerkille meno on nyt jäänyt pois ja Pimu menee keskelle. Alkaa tosin nyt keskeltä kaartaa oikealle ellei sitä pysäytä/palkkaa ajoissa. Tunnaria myös tehdään joka päivä ja opetellaan oikeaa mielentilaa siihen. Naapurin lasten trampoliinihyppely oli eilen vielä vähän liian suuri häiriö, mutta pienen rauhoittelun jälkeen pystyi kyllä haistelemaan oman.