Huh huh. Käytiin lauantaina säheltämässä oikein kunnolla Lempäälän epiksissä. Tuomarina oli Harri Huittinen, joten radatkin oli astetta monimutkaisemmat kuin edellisissä epiksissä. Koko reissun olisi hyvin voinut jättää väliin, itsekin olin hieman flunssassa eikä kisaaminen suinkaan parantanut oloa yhtään.

Möllirata ei ollut mitenkään helppo. Varsinkin A:lta lähtevä juoksusuora, jossa piti vielä pystyä vaihtamaan puolta jossain kohtaa, aiheutti suurta epätoivoa rataantutustumisessa. Pimu kävi todella kuumana, enkä ollenkaan huomannut sen mielentilaa ennen kuin lähdettiin radalle. Edellisissä epiksissä se oli suorastaan rauhallinen (verrattuna treeneihin), mutta nyt käytiin ihan treenikierroksilla, enkä ollut yhtään varautunut siihen. No, sitten itse rataan. Tehtiin noin miljoona virhettä. Möllejähän ei hylätty, joten kaikki virheet laskettiin. En hakenut meidän tuloslappua, mutta kaveri oli ystävällisesti käynyt sitä vilkaisemassa ja meidän tulokseksi tuli jotain yli 100... Pimu tuli mm. hypyistä ohi, roiski rimoja, huiteli kauheita kaarroksia, kävi välillä naksimassa mua ym. ihan kauheeta sekoilua. Muutamaan kertaan mun oli pakko pysäyttää se kesken rataa kokonaan ja yrittää rauhoitella. Aivan kaamea show ja katsojista varmaan vaikutti siltä, että me ei olla ikinä ennen nähtykään agiesteitä. Kontakteille se sentään pysähtyi, joten se oli ainoa positiivinen asia tässä kaaoksessa.

Tämän esityksen jälkeen hieman hävetti lähteä kisaavien radalle, mutta yllättäen se meni paremmin kuin möllirata. Kepit oli heti ekan hypyn jälkeen ja ne saatiin kolmannella yrittämällä mentyä, kahdessa ensimmäisessä yrityksessä jäi joku väli menemättä. Keppien jälkeen oli pussi, jonka kangas oli ihan musta. Pimu-ressu jäi sinne jumiin, eikä uskaltanut tulla läpi. Pari kertaa yritettiin ja sitten helpotettiin kangasta nostamalla. Matka jatkui pituus, hyppy, puomi, hyppy, muuri, okseri ihan OK. Okserista tuli takimmainen rima alas, tämä taisi olla ensimmäinen kerta kun hypättiin okseria, että ei mikään ihme. Sitten putkeen, pari hyppyä ja A:lta hirmuinen loikka alas, koska en ehtinyt alastulolle varmistelemaan. Sitten muuri ja rengas. Pimu meni renkaan alta, mutta toisella yrityksellä meni oikein, tosin sen verran hutiloiden, että  rengas hajosi. Sitten vielä putki, pari hyppyä, keinu ja maaliin. Keinu meni tosi kivasti, Pimu ei arastellut. Tälläkin radalla tuli hieman pitkiä kaarroksia, hyppyjen ohituksia ja rimojen roiskimisia, mutta Pimu oli paljon paremmin hanskassa kuin mölleissä. Onneksi ei kukaan ainakaan tiettävästi videoinut näitä ratoja, semmoista säheltämistä se oli.

Nyt täytyisi keskittyä ennemmin tokoon, ilmoitin nimittäin Pimun viralliseen toko-kokeeseen toukokuussa. Kisakuntoon pitäisi siis päästä ja mieluiten nopeasti. Ajattelin, että ei tähän meidän tokoiluun tule mitään edistystä muuten, ellei oikeasti ole pakko. Ja nyt siis on pakko.  Nyt alkaa tehotreenit, tehdään joka päivä jotakin. Viime treeneissä sujui paikallamakuu taas hienosti, joten sen suhteen ainakin on toivoa.