Niin epäreilua.  Tästä johtuen Pimuakin tulee syynättyä entistä tarkemmin ja suunnilleen jokainen hiemankin epätavallinen liikahdus/teko aiheuttaa tarkan tutkimuksen. Pimuhan ei ole koskaan liiemmin pitänyt takapään käsittelystä, joten on tullut usein mietittyä, että onko siellä jotain häikkää. Fyssarikäynnillä ei löytynyt mitään pientä kireyttä vakavempaa, joten kai tässä saa olla ihan rauhassa. Tekisi kyllä mieli kuitenkin kuvauttaa sen selkä uudestaan oman mielenrauhan saamiseksi. Koirien sairastelu on jotain niin hirveetä, varsinkin jos sille ei itse pysty tekemään mitään. Itse sitä on omille koirilleen vielä todella sokea. Tän talven aikana Pimu on vihdoin saanut aikuismassan (ja on ehkä hieman pulskassa kunnossa muutenkin), joten senkin takia mm. sen liikkumista on vaikea arvioida kun se näyttää erilaiselta kuin ennen. Huoh, toivottavasti kaikki olisi kunnossa niin Pimulla kuin muillakin pentuesisaruksilla. Lämmin osanotto vielä Bealle ja Miikulle.

Eilen kuitenkin oltiin hyvällä mielellä agitreeneissä. Mentiin 20 esteen rata, jossa teemana irtoaminen. Putki oli puomin alla melkein poikittain ja koira piti saada irtoamaan putkesta hypylle kun itse jäi puomin toiselle puolelle. Toinen irtoamiskohta oli puomilta poispäinkäännöksellä putkeen. No, yllättäen Pimulla ei ollut näissä mitään vaikeuksia. Oli niin hienoa mennä sen kanssa! Cavalierien kanssa on tullut kokeiltua vastaavia kohtia suurella tuskalla, kun ei ne meinaa irrota millään. Pimu meni muutenkin oikein hyvin. Lähdössä oli ongelmaa, mutta sitä ei ollakaan nyt ehditty treenata. Parhaalla yrityksellä saatiin mentyä 17 estettä (sisältäen kepit) vain yhdellä rimantiputuksella, joten ihan huippua menoa. Nyt tuntuu kyllä niin hyvältä, että kisakuumekin alkaa kasvaa. Kisaamista estää vain meidän lauantaiset tokotreenit ja pikkukoirien kisakalenteri. Tässä kuussa ainoa mahdollisuus päästä kisoihin olisi 27.3. Liedossa, joka on nyt vakavasti harkinnassa. Huhtikuussa sitten mahkuja olisi vähän enemmän, mutta juoksut saattaa pilata suunnitelmat.