Meillä ollaan siis otsikon mukaisessa tilanteessa, kesällä kasvatettu pehko on poissa. Jäljelle jääneet karvat on tosi huonokuntoisia ja kainaloissakin nahka vaan paistaa. En ole tainnut täällä vielä mainita, että me ollaan barfattu syyskuun alusta lähtien. Hieman siis mietityttää, ollaanko ruokinnassa menty jotenkin metsään ja sen takia turkki on mennyt tuollaiseksi? Toisaalta Pimu tiputti karvansa myös viime vuonna näihin samoihin aikoihin, joten ehkä ei syytä vielä huolestua. Katsellaan siis, että tuleeko karvat takaisin ja missä kunnossa. Pimua on viime aikoina punnittu ahkerasti, ja nyt on alkanut näyttää siltä, että 15kg raja on ylitetty pysyvästi.

Viimeisen kokeen jälkeen ei olla tokoiltu yhtään. Ylempiin luokkiin tähtäävien tokokurssi jatkuu vielä muutaman kerran ja lisäksi olen yrittänyt bongailla yksittäisiä koulutuksia ahkerasti. Varasin Pimulle jo paikan ensi helmikuulle Pekka Korrin Kisavarma koira -koulutukseen, jos sieltä saataisiin opastusta oikean viretilan säilyttämiseen koetilanteessa. Jotenkin on taas tosi vaikea saada itsestään mitään irti "vapaaehtoisesti", joten kaikki mahdolliset koulutukset on pakko hyödyntää, että tulee tehtyä edes jotakin. Kova ikävä on viime talven pentutokoryhmää. Otsan rypistys Kesällä tuli tehtyä itsenäisesti edes jonkin verran, mutta talvi on kyllä yhtä tuskaa kun on kylmää ja pimeää.

Agilityn suhteen ei mitään uutta. Kisat lähenee uhkaavasti, mutta silti mulla on nyt paljon parempi fiilis lähteä kisoihin, kuin esimerkiksi viime kesänä agirodussa tai Kokkolassa. Silloin tiesi jo etukäteen, että kauhea kaaos on tiedossa, mutta nyt on edes hieman luottavaisemmat fiilikset. En silti mitään nollaratoja odota, mutta joku tulos olisi ihan kiva saada. Joulukuun lopulla osallistutaan Anne/Harri Huittisen agivalmennuspäivään Sportdogparkissa ja käväistään myös pikkukoirien ex-agikoutsi Teron rääkättävänä Porissa.