Lauantaina tosiaan kisattiin Tamskin tallilla agi- ja hyppyradat. Tuomarina oli Esa Muotka, jonka radoilla en ole tainnut olla koskaan Nellin ja Minninkään kanssa. Aamu alkoi hyppärillä, jossa kivasti heti alkuun neljä hyppyä ja pussi aika suorassa linjassa. Muutenkin rata oli hieman sellaista päästä päähän juoksua, joten en tykännyt radasta kovinkaan paljoa. No, eipähän sitä tarvinnut montaa estettä sitten mennä Pimun kanssa. Tallilla oli todella ahdasta sisällä, joten pidin Pimun autossa. Hyppäriltä oli yllättäen sen verran koiria pois, että meidän vuoro tuli ihan liian äkkiä. Ehdin rataantutustumisen jälkeen juuri hakea Pimun autosta ja vaihtaa kengät kun olikin jo meidän vuoro. Pimu ei siis ehtinyt yhtään totutella tallin tunnelmaan ja ihmis/koiramäärään. Se oli ihan hermona, eikä olisi halunnut jäädä lähtöön yksin. Jäi kuitenkin, mutta nousi seisomaan ja oli tullut sen verran lähelle ykkösestettä, että rima tippui. Muut hypyt ja pussi ok, mutta sitten se ampui pussista liian vauhdilla eteen, enkä saanut käännettyä seuraavalle hypylle. Tähän hyllytettiin. Seuraavaksi oli kepit, joita yritettiin 3-4 kertaa, mutta aina meni kakkosväliin. Lopetin sitten jankkaamisen ja mentiin pois radalta. Montaa estettä ei tosiaan päästy suorittamaan, mutta Pimun mielentila oli aivan väärä agilityyn, joten ei olisi ollut järkeä mennä loppurataa.

Ratojen välissä otin Pimun halliin mukaan ja syöttelin nameja ahkerasti. Se alkoikin ihan hyvin jo rentoutua. Agirata oli paaaljon kivempi kuin hyppäri, lähinnä tietty kontaktien takia, koska niillä sai menon rauhoitettua hetkeksi. Alku oli hieman paha, hyppy ja pituus, jonka jälkeen piti koira kääntää putkeen vaikka suoraan edessä oli hyppy tarjolla. Päätin jättäytyä pituuden taakse ja kääntää takaa. Moni meni vastaanottamaan pituuden taakse, mutta mä en uskaltanut. Pelkäsin, että se tulee päälle. Kepit oli tällä radalla vasta toiseksi viimeinen este, joten pystyin itsekin lähtemään radalle rennompana. Nyt meillä oli paremmin aikaa odotella omaa vuoroa rataantutustumisen jälkeen, joten Pimu oli ihan rauhallinen lähdössä. Se jäi kiltisti istumaan, eikä luimistellut enää yhtään. Alku meni superhienosti, Pimu kääntyi kuin itsestään putkeen! Tästä jatkettiinkin tosi näpäkästi hyppy, hyppy, rengas, putki, hyppy ja puomille. Puomilla jäin jälkeen, mutta Pimu himmaili hienosti kontaktille ja vaadin sen 2on2off ennen kuin jatkettiin putkeen. Sitten A, himmaili taas hyvin ja tuli 2on2off. Sitten pussiin, muuri, käännös takakaarteessa hypylle. Sitten oli enää hyppy, keinu, kepit ja hyppy. Harmillisesti siihen kosahti ja hypystä tuli rima alas. Keinu meni hienosti ja tein sen päähän valssin, ideana ottaa kepit toiselta puolelta kuin ekalla radalla (jos sillä vaikka olis jotain merkitystä). Kepeille meni taas kakkosväliin, vai vielä toisenkin kerran, mutta sitten lähti oikein. Aloin kehua Pimua kepeillä ja se herpaantui ja yksi väli jäi menemättä. Oltiin jo niin lähellä maalia, että ohjasin sen sitten vaan viimeiselle hypylle, enkä korjannut enää keppejä. Se oli kuitenkin tehnyt jo pitkän radan, josta 14 ensimmäistä estettä ilman virhettä!

Mitä tästä kaikesta sitten jäi käteen? No se, että kepit on edelleen ihan liian epävarmat. Muuten Pimu on jo oikein taitava pikku-liitäjä (kunhan mielentila on oikea), mutta kepeille vaan aina kosahtaa. Nyt pidetään taas kisataukoa ja mietiskellään keppejä. Positiivista oli se, että se teki hienot kontaktit ja toiselle radalle sain sen oikeaan mielentilaan ja rimat pysyi hyvin ylhäällä. Ensi lauantaina mennään varmaan Tamskin epiksiin mölliradalle ja putkiluokkaan. Saadaan vähän kisatreenia ilman keppejä.